Kevät 2020 alkaa olemaan käsillä. Näin koronakaranteenissa jää aikaa päivittää blogiakin.
Some on nyt pullollaan erilaisia aktivointihaasteita koiranomistajille. Monet hämmästelevät, kuinka hienoja temppuja kavereiden koirat osaavatkaan, ihan luonnostaanko?
Harvemmin näin kuitenkaan on; yleensä kivojen, onnistuneiden temppujen takana on pitkäjänteinen yhdessä tekeminen koiran kanssa. Tämähän on mahdollista meille kaikille, kunhan sisäistämme, miten sen koiran saa tekemään haluttuja asioita.
No, jos hienot temput ei olekaan vain luonnonlahjakkaiden koirien heiniä niin miten meidän "moppe" sitten oppisi niitä?
Oppimisesta ja älykkyydestä yleisesti
Miten SINÄ opit kirjoittamaan? Ihanko tuosta vaan aloit tuottamaan ymmärrettävää tekstiä ja lukemaan sitä?
Kokoatko "Ikean mööpelit" noin vaan ilman ohjeita, tuntuvatko ne ohjeet usein sekavilta? Kokoat ja mahdollisesti purat ja yrität uudestaan? Palkkiona tästä aherruksesta saat uuden mieleisesi huonekalun. Tässä tapahtuu ns itsepalkkautuminen eli tekeminen itsessään on palkitsevaa ja valmis tuote kruunaa onnistumisen.
Jos pakkauksesta puuttuukin jokin osa niin motivaatiosi laskee huimasti, koska tiedät ettet pääse nauttimaan valmiista tuotteesta. Todennäköisesti lopetat koko homman turhautuneena?
Kasvaako motivaatiosi yrittää uudestaan, jos epäonnistumisen jälkeen saatkin rangaistuksen tai puuttuvaa osaa ei ole mahdollista saada? Edellisen voi suoraan siirtää koiran motivoitumiseen.
Aletaan miettiä mistä koira tykkää, ruoka, lelut, leikkiminen jne. Seuraavaksi pohditaan miten näitä asioita voidaan siirtää koiran opettamiseen. Sitten mietitään, kuinka tarkat "kokoamisohjeet" oma koirani tarvitsee? Rankaisenko, vai annanko uuden mahdollisuuden paremmilla ohjeilla? Keskeytänkö treenin, kun koiralta puuttuu ihan selkeästi jokin oppimisen kannalta oleellinen osa, vai jatkanko sinnikkäästi ja turhautan koiran koko hommaan? Lopetanko treenin onnistumiseen (oli se sitten kuinka pieni tahansa)? Vai jauhanko turhautuneen koiran kanssa, kun omakin pinna on jo koetuksella? Näitä asioita kannattaa pohtia ajatuksella!
Edellisen lisäksi on hyvä miettiä, mikä on motivaationi perimmäinen tarkoitus? Onko se mukavaa leppoisaa puuhastelua koiran kanssa, jolloin tuloksetkin saavutetaan nopeasti ja molemmat osapuolet nauttivat yhteisestä ajasta. Päämääränä mukava ja vaivaton elämä koiran kanssa. Kaikkea koiralle opetettua, voidaan käyttää monissa eri paikoissa ja tilanteissa. Vai tehdäänkö asioita otsa kurtussa, näyttämisen tarpeesta?
Pakotteiden käyttäminen koulutuksessa on hieman ristiriitainen asia. Ensinnäkin pitää määritellä, mikä toiminta mielletään pakotteeksi? Tämä taas riippuu paljon koirasta ja kouluttajasta itsestään. Täysin pakotteettomaksi emme kykene koiran elämää järjestämään. Jo pelkkä kaulapanta ja talutin on koiralle pakote. Voimme ainoastaan suosia positiivista vahvistamista.
Otetaan esimerkiksi ovesta ulos meneminen koiran kanssa. Tämä on klassinen esimerkki itsepalkkautuvuudesta. Eli paras palkkio koiralle on päästä ovesta ulos ja siihen se pyrkii kaikin keinoin, mahdollisimman nopeasti. Voimme lahjoa sitä nameilla pysymään istumassa oven edessä, mutta kun ovi aukeaa, se ei voi hillitä enää itseään. Tästä voimme päätellä, että ensisijainen (paras) palkka on päästä ulos. Namit ja muut palkat ovat täysin toissijaisia.
Miksi emme siis käyttäisi sitä parasta mahdollista palkkiota? Tähän löytyy monia eri variaatioita, joihin en nyt tässä höpinässä puutu. Kannattaa miettiä, miten sen parhaan palkkion voisi tässä tilanteessa hyödyntää? Ihminen on tottunut, että ovi aukeaa tietyillä toiminnoilla, lukko, kahva jne. Jos kuitenkin käy niin, ettei se ovi aukea opitulla tavalla, ensimmäinen reaktio on ärtymys. Lonksutamme kahvaa, potkimme ovea ja puramme turhautumista, kunnes ymmärrämme, että ei se aukea näillä konsteilla. Alamme miettimään miten oven saisi auki? Joudumme rauhoittumaan ja funtsimaan asiaa.
Samat asiat koira käy läpi, kun opetamme sitä maltilla kulkemaan ovista. Tässä me hyödynnämme tilanteen, jolloin se koira alkaa rauhoittumaan. Palkkana toimii edelleen se oven aukeaminen ja ulos pääseminen. Tässä treenissä voidaan hyödyntää myös ns "alustaa", jonka päälle koira on jo etukäteen opetettu rauhoittumaan.
Kaikessa opettamisessa asioiden pilkkominen (ohjeen tarkentaminen ymmärrettäväksi) Niin sanotuksi "rautalankamalliksi" antaa varmimman ja nopeimman tuloksen oppimisessa. Seuraava kompastuskivi onkin eteneminen liian nopeasti.
Jos olet juuri oppinut neulomaan suoraa neuletta, on aika epätodennäköistä onnistua siltä istumalta saamaan aikaiseksi monimutkaista pitsineuletta. Joten etene hitaasti koiran kanssa, vahvista jo opittua. Palaa välillä helppoihin juttuihin. Kun alkaa tuntumaan, ettei koira enää suoriudu jo opituista asioista, kannattaa katsoa peiliin. Silloin olet edennyt liian nopeasti ja koirasi alkaa stressaantumaan.
Jos joudut selittelemään koirasi toimia, se on nyt väsynyt, sitä ei nyt huvita, no kun se toinen koira häiritsi koko ajan. Olet hukassa, koirasi voi osata monista asioista vähän, muttei mitään kunnolla. Tässä tapauksessa "palaa lähtöruutuun, mielellään vankilan kautta", että ehdit vähän miettiä, missä meni vikaan
Some on nyt pullollaan erilaisia aktivointihaasteita koiranomistajille. Monet hämmästelevät, kuinka hienoja temppuja kavereiden koirat osaavatkaan, ihan luonnostaanko?
Harvemmin näin kuitenkaan on; yleensä kivojen, onnistuneiden temppujen takana on pitkäjänteinen yhdessä tekeminen koiran kanssa. Tämähän on mahdollista meille kaikille, kunhan sisäistämme, miten sen koiran saa tekemään haluttuja asioita.
No, jos hienot temput ei olekaan vain luonnonlahjakkaiden koirien heiniä niin miten meidän "moppe" sitten oppisi niitä?
Oppimisesta ja älykkyydestä yleisesti
Miten SINÄ opit kirjoittamaan? Ihanko tuosta vaan aloit tuottamaan ymmärrettävää tekstiä ja lukemaan sitä?
Kokoatko "Ikean mööpelit" noin vaan ilman ohjeita, tuntuvatko ne ohjeet usein sekavilta? Kokoat ja mahdollisesti purat ja yrität uudestaan? Palkkiona tästä aherruksesta saat uuden mieleisesi huonekalun. Tässä tapahtuu ns itsepalkkautuminen eli tekeminen itsessään on palkitsevaa ja valmis tuote kruunaa onnistumisen.
Jos pakkauksesta puuttuukin jokin osa niin motivaatiosi laskee huimasti, koska tiedät ettet pääse nauttimaan valmiista tuotteesta. Todennäköisesti lopetat koko homman turhautuneena?
Kasvaako motivaatiosi yrittää uudestaan, jos epäonnistumisen jälkeen saatkin rangaistuksen tai puuttuvaa osaa ei ole mahdollista saada? Edellisen voi suoraan siirtää koiran motivoitumiseen.
Aletaan miettiä mistä koira tykkää, ruoka, lelut, leikkiminen jne. Seuraavaksi pohditaan miten näitä asioita voidaan siirtää koiran opettamiseen. Sitten mietitään, kuinka tarkat "kokoamisohjeet" oma koirani tarvitsee? Rankaisenko, vai annanko uuden mahdollisuuden paremmilla ohjeilla? Keskeytänkö treenin, kun koiralta puuttuu ihan selkeästi jokin oppimisen kannalta oleellinen osa, vai jatkanko sinnikkäästi ja turhautan koiran koko hommaan? Lopetanko treenin onnistumiseen (oli se sitten kuinka pieni tahansa)? Vai jauhanko turhautuneen koiran kanssa, kun omakin pinna on jo koetuksella? Näitä asioita kannattaa pohtia ajatuksella!
Edellisen lisäksi on hyvä miettiä, mikä on motivaationi perimmäinen tarkoitus? Onko se mukavaa leppoisaa puuhastelua koiran kanssa, jolloin tuloksetkin saavutetaan nopeasti ja molemmat osapuolet nauttivat yhteisestä ajasta. Päämääränä mukava ja vaivaton elämä koiran kanssa. Kaikkea koiralle opetettua, voidaan käyttää monissa eri paikoissa ja tilanteissa. Vai tehdäänkö asioita otsa kurtussa, näyttämisen tarpeesta?
Pakotteiden käyttäminen koulutuksessa on hieman ristiriitainen asia. Ensinnäkin pitää määritellä, mikä toiminta mielletään pakotteeksi? Tämä taas riippuu paljon koirasta ja kouluttajasta itsestään. Täysin pakotteettomaksi emme kykene koiran elämää järjestämään. Jo pelkkä kaulapanta ja talutin on koiralle pakote. Voimme ainoastaan suosia positiivista vahvistamista.
Otetaan esimerkiksi ovesta ulos meneminen koiran kanssa. Tämä on klassinen esimerkki itsepalkkautuvuudesta. Eli paras palkkio koiralle on päästä ovesta ulos ja siihen se pyrkii kaikin keinoin, mahdollisimman nopeasti. Voimme lahjoa sitä nameilla pysymään istumassa oven edessä, mutta kun ovi aukeaa, se ei voi hillitä enää itseään. Tästä voimme päätellä, että ensisijainen (paras) palkka on päästä ulos. Namit ja muut palkat ovat täysin toissijaisia.
Miksi emme siis käyttäisi sitä parasta mahdollista palkkiota? Tähän löytyy monia eri variaatioita, joihin en nyt tässä höpinässä puutu. Kannattaa miettiä, miten sen parhaan palkkion voisi tässä tilanteessa hyödyntää? Ihminen on tottunut, että ovi aukeaa tietyillä toiminnoilla, lukko, kahva jne. Jos kuitenkin käy niin, ettei se ovi aukea opitulla tavalla, ensimmäinen reaktio on ärtymys. Lonksutamme kahvaa, potkimme ovea ja puramme turhautumista, kunnes ymmärrämme, että ei se aukea näillä konsteilla. Alamme miettimään miten oven saisi auki? Joudumme rauhoittumaan ja funtsimaan asiaa.
Samat asiat koira käy läpi, kun opetamme sitä maltilla kulkemaan ovista. Tässä me hyödynnämme tilanteen, jolloin se koira alkaa rauhoittumaan. Palkkana toimii edelleen se oven aukeaminen ja ulos pääseminen. Tässä treenissä voidaan hyödyntää myös ns "alustaa", jonka päälle koira on jo etukäteen opetettu rauhoittumaan.
Kaikessa opettamisessa asioiden pilkkominen (ohjeen tarkentaminen ymmärrettäväksi) Niin sanotuksi "rautalankamalliksi" antaa varmimman ja nopeimman tuloksen oppimisessa. Seuraava kompastuskivi onkin eteneminen liian nopeasti.
Jos olet juuri oppinut neulomaan suoraa neuletta, on aika epätodennäköistä onnistua siltä istumalta saamaan aikaiseksi monimutkaista pitsineuletta. Joten etene hitaasti koiran kanssa, vahvista jo opittua. Palaa välillä helppoihin juttuihin. Kun alkaa tuntumaan, ettei koira enää suoriudu jo opituista asioista, kannattaa katsoa peiliin. Silloin olet edennyt liian nopeasti ja koirasi alkaa stressaantumaan.
Jos joudut selittelemään koirasi toimia, se on nyt väsynyt, sitä ei nyt huvita, no kun se toinen koira häiritsi koko ajan. Olet hukassa, koirasi voi osata monista asioista vähän, muttei mitään kunnolla. Tässä tapauksessa "palaa lähtöruutuun, mielellään vankilan kautta", että ehdit vähän miettiä, missä meni vikaan