Jatketaampa edellistä aihetta. Pentu ja sen opettaminen fiksuksi koirakansalaiseksi ei aina tunnu olevan ihan kristallin kirkasta. Me lähestymme aihetta liian usein ihmisen näkökulmasta. Koiran "ajatusmaailma" poikkeaa radikaalisti ihmisten ajatuksenjuoksusta.
Tällä hetkellä sana sosiaalistaminen tuntuu olevan kovin trendikästä. Tähän sanaan näyttää kiteytyvän valtava määrä eri asioita. Sen sisältö riippuu täysin siitä, keneltä kysytään.
Edellisessä kirjoituksessani käsittelin juurikin tätä asiaa. Palataan pentutreffeihin ja niiden etuihin ja haittoihin, joita molempia löytyy. Ensinnäkin riippuu paljon rodusta ja yksilöstä kuinka paljon pentu näistä nauttii ja toisaalta kuinka paljon kielteisiä asioita esiintyy.
Cardit ovat yleisesti melko sosiaalisia toisten koirien seurassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ne leikkisivät tai riehuisivat mielellään muiden kanssa. Koirasosiaalisuudella tarkoitetaan sitä, että koirasi tulee pääsääntöisesti toimeen vieraidenkin koirien kanssa. Useimmiten se vain sietää muita koiria, ei siis haasta tappelemaan, sen paremmin kuin leikkimäänkään.
Kuten edellä jo kirjoitinkin, järjestetyt tapaamiset, joissa on paljon koiria, ei välttämättä sovi kaikille pennuille. Näissä asioissa tulee huomioida oman pennun ikä, perusluonne, sen hetkinen kehitysvaihe, jne... Pennun pitää aina itse saada päättää, meneekö se leikkimään muiden koirien kanssa. On aivan luonnollista, ettei 12 viikkoinen pentu välttämättä koe vierasta pentulaumaa ja tilaa turvalliseksi.
No mitä sitten voi tapahtua, jos kuitenkin sinne treffeille mennään ja kaikki ei sujukkaan odotuksien mukaisesti? Pahimmillaan pentusi pelästyy niin paljon, että, uusien tuttavuuksien solmiminen estyy kokonaan, tai ainakin vaatii paljon totuttelua. Näin luodaan jo tukeva perusta ns. remmirähjäämiselle. Koska pennulla on "järkyttävä" kokemus taustalla. Se on pakotettu pulaan, vaikka se on kuinka yrittänyt viestittää ettei halua. Kun pentu onkin kytkettynä ja vastaan tulee jotain pelottavaa. Taaskaan se ei pääse tilanteesta, vaan sen on pakko kulkea kytkettynä kohti vaaralliseksi kokemaansa tilannetta. Koska koirat ovat fiksuja, se ottaa käyttöönsä ainoan opitun tavan päästä pulasta, se hyökkää. Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta asia taisi tulla jo selväksi.
Jos pentu ei voi luottaa sinuun, se ottaa käyttöönsä ne vähäiset resurssit, jotka sillä on. Kaiken perusta on se, että koirasi voi olla kanssasi kumppani ja luottaa sinuun.
Jotkut pennut tykkäävät painia ja riekkua toisten koirien kanssa. Nämä koirat hyötyvät sen, että saavat purkaa energiaansa.
Jatkan tuonnempana pennun sosiaalistamisesta, seuraava aihe onkin: Pitääkö kaikki ihmiset ja koirat, hajut ja muut ympäristön ihmeet päästä tarkastamaan.
Tällä hetkellä sana sosiaalistaminen tuntuu olevan kovin trendikästä. Tähän sanaan näyttää kiteytyvän valtava määrä eri asioita. Sen sisältö riippuu täysin siitä, keneltä kysytään.
Edellisessä kirjoituksessani käsittelin juurikin tätä asiaa. Palataan pentutreffeihin ja niiden etuihin ja haittoihin, joita molempia löytyy. Ensinnäkin riippuu paljon rodusta ja yksilöstä kuinka paljon pentu näistä nauttii ja toisaalta kuinka paljon kielteisiä asioita esiintyy.
Cardit ovat yleisesti melko sosiaalisia toisten koirien seurassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ne leikkisivät tai riehuisivat mielellään muiden kanssa. Koirasosiaalisuudella tarkoitetaan sitä, että koirasi tulee pääsääntöisesti toimeen vieraidenkin koirien kanssa. Useimmiten se vain sietää muita koiria, ei siis haasta tappelemaan, sen paremmin kuin leikkimäänkään.
Kuten edellä jo kirjoitinkin, järjestetyt tapaamiset, joissa on paljon koiria, ei välttämättä sovi kaikille pennuille. Näissä asioissa tulee huomioida oman pennun ikä, perusluonne, sen hetkinen kehitysvaihe, jne... Pennun pitää aina itse saada päättää, meneekö se leikkimään muiden koirien kanssa. On aivan luonnollista, ettei 12 viikkoinen pentu välttämättä koe vierasta pentulaumaa ja tilaa turvalliseksi.
No mitä sitten voi tapahtua, jos kuitenkin sinne treffeille mennään ja kaikki ei sujukkaan odotuksien mukaisesti? Pahimmillaan pentusi pelästyy niin paljon, että, uusien tuttavuuksien solmiminen estyy kokonaan, tai ainakin vaatii paljon totuttelua. Näin luodaan jo tukeva perusta ns. remmirähjäämiselle. Koska pennulla on "järkyttävä" kokemus taustalla. Se on pakotettu pulaan, vaikka se on kuinka yrittänyt viestittää ettei halua. Kun pentu onkin kytkettynä ja vastaan tulee jotain pelottavaa. Taaskaan se ei pääse tilanteesta, vaan sen on pakko kulkea kytkettynä kohti vaaralliseksi kokemaansa tilannetta. Koska koirat ovat fiksuja, se ottaa käyttöönsä ainoan opitun tavan päästä pulasta, se hyökkää. Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta asia taisi tulla jo selväksi.
Jos pentu ei voi luottaa sinuun, se ottaa käyttöönsä ne vähäiset resurssit, jotka sillä on. Kaiken perusta on se, että koirasi voi olla kanssasi kumppani ja luottaa sinuun.
Jotkut pennut tykkäävät painia ja riekkua toisten koirien kanssa. Nämä koirat hyötyvät sen, että saavat purkaa energiaansa.
Jatkan tuonnempana pennun sosiaalistamisesta, seuraava aihe onkin: Pitääkö kaikki ihmiset ja koirat, hajut ja muut ympäristön ihmeet päästä tarkastamaan.