Useissa ryhmissä on ollut keskustelua cardien terveyden tilasta ja pärjäämisestä suomen sääolosuhteissa. Osa suhtautuu asiaan rauhallisesti ja huomioiden, että kyseessä on elävä olento. Tiedostaen omien toimien vaikuttavan koiran terveyteen, vähintään yhtä paljon kuin perimänkin.
Valitettavasti sekaan mahtuu näitä kaikesta "huolehtioita", joiden "terve järjen käyttö on hukassa".
Huoli ja hysteria corgin paahtumisesta/kylmettymisestä
Suomessa talvella on kylmä ja "paukkupakkasiakin" talvesta riippuen esintyy viikon, kahden ajan. Kesällä on yleensä lämmin ja hellejaksojakin saman verran. Varsinkin näinä vuodenaikoina alkaa "ryhmissä" melkoinen sutina. Talvella taivastellaan mitä pukea koiralle, ylle, jotta se tarkenee ulkona? Siis mitä puetaan? Ei sitten yhtään mitään! Jos on niin kylmä, ettei koira viihdy ulkona, pysytään sitten sisällä ja käydään vain pakolliset pissatukset. Miksi koiran pitäisi talsia remmissä kytkettynä ihmisen seurana ulkona, jos sillä on oikeasti kylmä? Oman kokemuksen mukaan, vapaana kirmaillessa ei kovempikaan pakkanen menoa haittaa.
Kesällä alkaa "huoli", miten koira jaksaa paksun turkkinsa kanssa ulkoilla? Onko sen pakko juosta itsensä läkähdyksiin, jos ulkona on todella kuuma? Vai voisiko se loikoilla kuumimman ajan mahdollisemman viileässä paikassa, sisällä tai ulkona? Varhaiset aamut ja myöhäiset illat ovat sopivaa aikaa liikkua koiran kanssa, hellejakson aikana. Onhan se meille ihmisillekkin miellyttävämpää.
Läähätys on koiralle normaali tapa jäähdyttää itseään. Enkä usko että se kokisi sen mitenkään epämielyttäväksi. Ihmiset hikoilevat ihonsa kautta ja hikoileminen onkin ihmisen tapa jäähdyttää kehoaan. Jos minä juoksen tai teen raskasta työtä helteellä, kehoni lämpötila nousee nopeasti, tämän seurauksena alan hikoilla voimakkaasti ja oloni muuttuu tukalaksi. Vaatteiden vähentäminen auttaa tiettyyn pisteeseen saakka, rasituksen pitkittyessä siitä ei ole enää apua. Jos taas makaan auringossa tekemättä mitään, hikoilu on lievempää ja jaksan olla pahteessa huomattavasti kauemmin. Tässäkin tilanteessa vaatteiden määrän vähentäminen auttaa vain tietyn ajan. Vaikka rehkisin varjoisalla alueella, minulle tulee kuumempi, mitä enemmän rehkin. Vaatteiden määrästä riippumatta. Jos loikoilen varjossa tekemättä mitään oloni pysyy siedettävänä, vaikka vaatetta olisikin päällä. Ihan maalaisjärjellä ajateltuna, koira pitäköön turkkinsa ja annetaan sen valita vilpoisa paikka missä se voi lepäillä kaikessa rauhassa.
Nyt ratkaisuksi kesän helteisiin on löydetty koiran turkin "alas" ajamisella. Tästä on väännetty peistä ryhmissä. Aivan järjetön ajatus, ajaa corgin turkki! Corgeilla on kaksinkertainen, likaa hylkivä, sään kestävä turkki. Alkuperältään paimenkoira, joka tekee töitä säässä, kuin säässä! Talvella sillä on paksu pohjavilla, joka lämmittää tehokkaasti, peitinkarva on "kovaa" ja tiheää. Se pitää pohjavillan kuivana, jotta lämmön maksimointi on huipussaan. Lisäksi se suojaa hyönteisiltä ja raapaumilta, joita luonnossa voi tulla koiran liikkuessa. Varsinkin keväällä alkaa se kuuluisa karvanlähtö. Yleensä ensin lähtee pohjavilla (kesällä sitä ei tarvita), tämän jälkeen lähtee peitinkarva. Kun villa tiputetaan ja peitinkarvakin vaihtuu, on luonto hoitanut kesän "viilennyksen" ihan itse. Kaikilta yksilöiltä ei talveksi kehittynyt pojavilla (se osa turkkia joka lämmittää tehokkaasti), lähde harjaamalla tai kampaamalla kovinkaan hyvin. Silloin on paikallaa pestä koira ja "puhaltaa" se tehokkaalla, koirille suunitellulla puhaltimella. Kerrostalossa se voi olla hankalaa, mutta useat trimmaamo palveluja tarjoavat yritykset tekevät sen kohtuullista korvausta vastaan. Corgin kohdalla on järkevämpää valita em toimenpide, kuin ajella sen karva pois!
Mutta ei, eihän tämä riitä "kaikesta huolestuneille", on esitetty komentteja "koira kärsii, kun se vaan makaa, se jaksaa liikkua paljon paremmin ilman turkkia". "Se oli niin surullinen ennen turkin ajamista, heti sen jälkeen siitä tuli taas iloinen". Osa kokee ettei koiran turkki ala lähtemään keväällä, vaan se on ns "täydessä turkissa" koko kesän. Tehokkaalla pohjavillan irrottamisella päästään hyviin tuloksiin. Omistan itsekkin yhden koiran, jonka karva ei tipu itsekseen.Onpa joku tehnyt "poikkitieteellisen" tutkimuksenkin. Ensin koiraa juoksutettiin turkki päällä ja sitten karvan ajamisen jälkeen. Koiran ruumiinlämpö mitattiin ennen ja jälkeen. Turkki ajettuna sen ruumiinlämpö laski nopeammin. Edelleenkin kysyn, miksi koiran pitää juosta, riekkua, kulkea ihmisen mukana kuumalla asfaltilla jne... Mielestäni se on typerää, eikä turkin ajaminen poista lämpöhalvauksen riskiä helteillä. Jos koiraa rasitetaan kuumuudessa! Jos liikaa luotetaan ajellun koiran kanssa, ettei sillä nyt ole kuuma ja sitä voidaan rasittaa helteillä mielinmäärin. Päädytään ojasta allikkoon, lämpöhalvauksen riski moninkertaistuu, koska liike tuottaa lämpöä.
Uiminen ja koiran kastelu viilennys keinona torpattiin myös joidenkin taholta. Kaikesta huolestuneet pelkäävät hotspottia ja muita ihosairauksia. Voin kertoa, että terveihoiselle koiralle ei uimisesta ole mitään haittaa. Se ei saa ihottumia, eikä mitään muitakaan vaivoja. Toki, jos koiralla on taipumus iho ongelmiin, turkin ajaminen ihon hoidollisista syistä on tarpeen.
Luusto-ongelmat?
Vielä vajaa kymmenen vuotta sitten, oltiin vankasti sitä mieltä, että corgit ovat perusterveitä ja pitkäikäisiä. Siihen kategoriaan ne edelleenkin kuuluvat, ehdottomasti. Koiria ei silloin juurikaan kuvattu, lonkkien/kyynärien osalta, ja vielä vähemmän selkiä. Silmätarkastuksia tehtiin kahden vuoden välein (vaikka se ei pakollista ollutkaan). Lisäksi Cardeja testattiin PRA-silmäsairauksen osalta dna-testillä. Välilevytyrän mahdollisuus tiedostettiin ja kyllä selkiä on mennyt aina (muillakin roduilla).
PEVISA-ohjelman (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) myötä, tuli pakolliseksi kuvata kaikki jalostukseen käytettävät koirat. Lonkat/kyynärät, tämän lisäksi silmätarkastus 2 vuoden välein. Muita rajoituksia tuloksille ei ole ollut, ainoastaan Suomen Kennelliiton rajaama E-lonkka ja tämä koskee kaikkia rotuja. Tänä vuonna (2019), SWCS vuosikokouksessa, äänestyksen tuloksena. Päätettiin rajata D/D lonkkaiset yhdistelmät pois jalostuksesta. Ensi vuoden alusta D-lonkkaisen voi yhdistää vain C, B tai A-lonkkaisen kanssa.
Mikä siis on muuttunut? Ainakin tietoisuus siitä, että mitattavissa olevien luustotutkimuksien mukaan corgeilla on melko "huonot" lonkat, kyynärät ovat olleet huomattavasti parempia. Selkiä kuvattu jonkin verrran ja todettu että kondrodystrofia (matalaraajaisuus) aiheuttaa varhaisen välilevyjen kalkkeutumisen. Siitä kuinka paljon IDD-tulos kertoo riskistä välilevytyrään, voidaan olla vähintään kahta mieltä. Jos kaikilla välilevyt kalkkeutuvat ja lisäksi kalkkeumat näkyvät huonosti röntgenkuvissa, mitä hyötyä on saada koiralle "puhdas" 0- tulos 2-4 vuotiaana? Kertooko se selän olevan terve, ei tosiaankaan kerro. Eikä niin pitäisi kenellekkään uskotella! Huonompi tulos ei myöskään kerro mahdollisesta tyräytymis riskistäkään. On huomattu ettei IDD 3, joka on asteikon huonoin tulos, suoraan kerro, että koiralle kehittyisi välilevytyrä. Välilevytyrä on monen asian summa, siihen vaikuttaa eittämättä perimä, mutta ei voida väheksyä myöskään ympäristön vaikutusta.
Nyt kun kyynärkuvaukset jäävät pois (2020) lausuttavien luusto tutkimuksien listalta (matalaraajaisilta roduilta) ja tilalle tulee INC-kuvantaminen ollaankin uusien haasteiden äärellä. INC- tuloksiin ei ole vertailupohjaa vielä moneen vuoteen. Joten kasvattajien tulee tehdä maltillisia jalostusvalintoja, siitäkin huolimatta että "kaikesta huolissaan" olevat intoilijat äänekkäästi vaativat tiukkoja rajauksia. Ymmärtämättä, että koiran jalostus on muutakin kuin kennelliiton antamat lausunnot. Kuten aiemmissa kirjoituksissani olen todennut, yhden asian ihmiset saattavat aiheuttaa suuria ongelmia muiden ominaisuuksien osalta koko rodussa.
Summa summarum, corgit ovat edelleen varsin terve rotu, kunhan vain tiedostetaan kondrodystrofian tuomat riskit. Toivoisin myös, ettei lietsottaisi hysteriaa minkään koirarodun tai sairauden osalta. Asioita voidaan lähes aina parantaa, jos pystytään suhtautumaan kulloinkin käsillä olevanaan ongelmaan obektiivisesti.
Valitettavasti sekaan mahtuu näitä kaikesta "huolehtioita", joiden "terve järjen käyttö on hukassa".
Huoli ja hysteria corgin paahtumisesta/kylmettymisestä
Suomessa talvella on kylmä ja "paukkupakkasiakin" talvesta riippuen esintyy viikon, kahden ajan. Kesällä on yleensä lämmin ja hellejaksojakin saman verran. Varsinkin näinä vuodenaikoina alkaa "ryhmissä" melkoinen sutina. Talvella taivastellaan mitä pukea koiralle, ylle, jotta se tarkenee ulkona? Siis mitä puetaan? Ei sitten yhtään mitään! Jos on niin kylmä, ettei koira viihdy ulkona, pysytään sitten sisällä ja käydään vain pakolliset pissatukset. Miksi koiran pitäisi talsia remmissä kytkettynä ihmisen seurana ulkona, jos sillä on oikeasti kylmä? Oman kokemuksen mukaan, vapaana kirmaillessa ei kovempikaan pakkanen menoa haittaa.
Kesällä alkaa "huoli", miten koira jaksaa paksun turkkinsa kanssa ulkoilla? Onko sen pakko juosta itsensä läkähdyksiin, jos ulkona on todella kuuma? Vai voisiko se loikoilla kuumimman ajan mahdollisemman viileässä paikassa, sisällä tai ulkona? Varhaiset aamut ja myöhäiset illat ovat sopivaa aikaa liikkua koiran kanssa, hellejakson aikana. Onhan se meille ihmisillekkin miellyttävämpää.
Läähätys on koiralle normaali tapa jäähdyttää itseään. Enkä usko että se kokisi sen mitenkään epämielyttäväksi. Ihmiset hikoilevat ihonsa kautta ja hikoileminen onkin ihmisen tapa jäähdyttää kehoaan. Jos minä juoksen tai teen raskasta työtä helteellä, kehoni lämpötila nousee nopeasti, tämän seurauksena alan hikoilla voimakkaasti ja oloni muuttuu tukalaksi. Vaatteiden vähentäminen auttaa tiettyyn pisteeseen saakka, rasituksen pitkittyessä siitä ei ole enää apua. Jos taas makaan auringossa tekemättä mitään, hikoilu on lievempää ja jaksan olla pahteessa huomattavasti kauemmin. Tässäkin tilanteessa vaatteiden määrän vähentäminen auttaa vain tietyn ajan. Vaikka rehkisin varjoisalla alueella, minulle tulee kuumempi, mitä enemmän rehkin. Vaatteiden määrästä riippumatta. Jos loikoilen varjossa tekemättä mitään oloni pysyy siedettävänä, vaikka vaatetta olisikin päällä. Ihan maalaisjärjellä ajateltuna, koira pitäköön turkkinsa ja annetaan sen valita vilpoisa paikka missä se voi lepäillä kaikessa rauhassa.
Nyt ratkaisuksi kesän helteisiin on löydetty koiran turkin "alas" ajamisella. Tästä on väännetty peistä ryhmissä. Aivan järjetön ajatus, ajaa corgin turkki! Corgeilla on kaksinkertainen, likaa hylkivä, sään kestävä turkki. Alkuperältään paimenkoira, joka tekee töitä säässä, kuin säässä! Talvella sillä on paksu pohjavilla, joka lämmittää tehokkaasti, peitinkarva on "kovaa" ja tiheää. Se pitää pohjavillan kuivana, jotta lämmön maksimointi on huipussaan. Lisäksi se suojaa hyönteisiltä ja raapaumilta, joita luonnossa voi tulla koiran liikkuessa. Varsinkin keväällä alkaa se kuuluisa karvanlähtö. Yleensä ensin lähtee pohjavilla (kesällä sitä ei tarvita), tämän jälkeen lähtee peitinkarva. Kun villa tiputetaan ja peitinkarvakin vaihtuu, on luonto hoitanut kesän "viilennyksen" ihan itse. Kaikilta yksilöiltä ei talveksi kehittynyt pojavilla (se osa turkkia joka lämmittää tehokkaasti), lähde harjaamalla tai kampaamalla kovinkaan hyvin. Silloin on paikallaa pestä koira ja "puhaltaa" se tehokkaalla, koirille suunitellulla puhaltimella. Kerrostalossa se voi olla hankalaa, mutta useat trimmaamo palveluja tarjoavat yritykset tekevät sen kohtuullista korvausta vastaan. Corgin kohdalla on järkevämpää valita em toimenpide, kuin ajella sen karva pois!
Mutta ei, eihän tämä riitä "kaikesta huolestuneille", on esitetty komentteja "koira kärsii, kun se vaan makaa, se jaksaa liikkua paljon paremmin ilman turkkia". "Se oli niin surullinen ennen turkin ajamista, heti sen jälkeen siitä tuli taas iloinen". Osa kokee ettei koiran turkki ala lähtemään keväällä, vaan se on ns "täydessä turkissa" koko kesän. Tehokkaalla pohjavillan irrottamisella päästään hyviin tuloksiin. Omistan itsekkin yhden koiran, jonka karva ei tipu itsekseen.Onpa joku tehnyt "poikkitieteellisen" tutkimuksenkin. Ensin koiraa juoksutettiin turkki päällä ja sitten karvan ajamisen jälkeen. Koiran ruumiinlämpö mitattiin ennen ja jälkeen. Turkki ajettuna sen ruumiinlämpö laski nopeammin. Edelleenkin kysyn, miksi koiran pitää juosta, riekkua, kulkea ihmisen mukana kuumalla asfaltilla jne... Mielestäni se on typerää, eikä turkin ajaminen poista lämpöhalvauksen riskiä helteillä. Jos koiraa rasitetaan kuumuudessa! Jos liikaa luotetaan ajellun koiran kanssa, ettei sillä nyt ole kuuma ja sitä voidaan rasittaa helteillä mielinmäärin. Päädytään ojasta allikkoon, lämpöhalvauksen riski moninkertaistuu, koska liike tuottaa lämpöä.
Uiminen ja koiran kastelu viilennys keinona torpattiin myös joidenkin taholta. Kaikesta huolestuneet pelkäävät hotspottia ja muita ihosairauksia. Voin kertoa, että terveihoiselle koiralle ei uimisesta ole mitään haittaa. Se ei saa ihottumia, eikä mitään muitakaan vaivoja. Toki, jos koiralla on taipumus iho ongelmiin, turkin ajaminen ihon hoidollisista syistä on tarpeen.
Luusto-ongelmat?
Vielä vajaa kymmenen vuotta sitten, oltiin vankasti sitä mieltä, että corgit ovat perusterveitä ja pitkäikäisiä. Siihen kategoriaan ne edelleenkin kuuluvat, ehdottomasti. Koiria ei silloin juurikaan kuvattu, lonkkien/kyynärien osalta, ja vielä vähemmän selkiä. Silmätarkastuksia tehtiin kahden vuoden välein (vaikka se ei pakollista ollutkaan). Lisäksi Cardeja testattiin PRA-silmäsairauksen osalta dna-testillä. Välilevytyrän mahdollisuus tiedostettiin ja kyllä selkiä on mennyt aina (muillakin roduilla).
PEVISA-ohjelman (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) myötä, tuli pakolliseksi kuvata kaikki jalostukseen käytettävät koirat. Lonkat/kyynärät, tämän lisäksi silmätarkastus 2 vuoden välein. Muita rajoituksia tuloksille ei ole ollut, ainoastaan Suomen Kennelliiton rajaama E-lonkka ja tämä koskee kaikkia rotuja. Tänä vuonna (2019), SWCS vuosikokouksessa, äänestyksen tuloksena. Päätettiin rajata D/D lonkkaiset yhdistelmät pois jalostuksesta. Ensi vuoden alusta D-lonkkaisen voi yhdistää vain C, B tai A-lonkkaisen kanssa.
Mikä siis on muuttunut? Ainakin tietoisuus siitä, että mitattavissa olevien luustotutkimuksien mukaan corgeilla on melko "huonot" lonkat, kyynärät ovat olleet huomattavasti parempia. Selkiä kuvattu jonkin verrran ja todettu että kondrodystrofia (matalaraajaisuus) aiheuttaa varhaisen välilevyjen kalkkeutumisen. Siitä kuinka paljon IDD-tulos kertoo riskistä välilevytyrään, voidaan olla vähintään kahta mieltä. Jos kaikilla välilevyt kalkkeutuvat ja lisäksi kalkkeumat näkyvät huonosti röntgenkuvissa, mitä hyötyä on saada koiralle "puhdas" 0- tulos 2-4 vuotiaana? Kertooko se selän olevan terve, ei tosiaankaan kerro. Eikä niin pitäisi kenellekkään uskotella! Huonompi tulos ei myöskään kerro mahdollisesta tyräytymis riskistäkään. On huomattu ettei IDD 3, joka on asteikon huonoin tulos, suoraan kerro, että koiralle kehittyisi välilevytyrä. Välilevytyrä on monen asian summa, siihen vaikuttaa eittämättä perimä, mutta ei voida väheksyä myöskään ympäristön vaikutusta.
Nyt kun kyynärkuvaukset jäävät pois (2020) lausuttavien luusto tutkimuksien listalta (matalaraajaisilta roduilta) ja tilalle tulee INC-kuvantaminen ollaankin uusien haasteiden äärellä. INC- tuloksiin ei ole vertailupohjaa vielä moneen vuoteen. Joten kasvattajien tulee tehdä maltillisia jalostusvalintoja, siitäkin huolimatta että "kaikesta huolissaan" olevat intoilijat äänekkäästi vaativat tiukkoja rajauksia. Ymmärtämättä, että koiran jalostus on muutakin kuin kennelliiton antamat lausunnot. Kuten aiemmissa kirjoituksissani olen todennut, yhden asian ihmiset saattavat aiheuttaa suuria ongelmia muiden ominaisuuksien osalta koko rodussa.
Summa summarum, corgit ovat edelleen varsin terve rotu, kunhan vain tiedostetaan kondrodystrofian tuomat riskit. Toivoisin myös, ettei lietsottaisi hysteriaa minkään koirarodun tai sairauden osalta. Asioita voidaan lähes aina parantaa, jos pystytään suhtautumaan kulloinkin käsillä olevanaan ongelmaan obektiivisesti.