Sijoituskoira, painajainen vai mahdollisuus?
Sijoituskoiralla tarkoitetaan urosta tai narttua (useimmiten kyseessä on narttu), josta kasvattaja toivoo saavansa myöhemmin pentuja.. Toisin kuin joskus luullaan, se ei ole "se halvempi pentu", kyseessä saattaa olla myös nuori/aikuinen koira! Pääsääntöisesti kyseessä on kasvattajan mielestä pentueen paras. Tämä tarkoittaa, että se on rakenteellisesti lupaava, luonteeltaan rodunomainen (pennun kohdalla puhutaan aina "lupaavasta"), lopullisen tuloksen näkee vasta aikuisena. Ennen kuin tähän tilanteeseen on tultu, kasvattaja on käyttänyt (yleensä) paljon aikaa, vaivaa ja rahaakin, saadakseen juuri tämän yhdistelmän toteutettua. Suomen Kennelliitto ohjeistaa, valvoo ja jopa määrää monia asioita kasvattajan toimissa. Koiran sijoitus tehdään liiton hyväksymällä sopimuksella, se on hyvin kattava, kunhan kaikki kohdat käydään läpi ja muistetaan myös kirjata ehdot sopimukseen. Miksi kasvattaja haluaa sijoittaa koiria? Kaikkia jalostukseen suuniteltuja koiria ei voi pitää kotona. Vaikka kasvatus olisi pineimuotoistakin, jokainen kasvattaja joutuu miettimään koiramääräänsä. Mihin omat resurssit riittävät? Useimmiten kasvattajalla on oma varsinainen leipätyönsä, jonka ohella harrastusmielessä kasvatetaan. Jos tarkoituksena on nimenomaan jalostaa rotua, vaihtoehtoja on oltava riittävästi. Kaikkia jalostukseen aiottuja koiria ei sitten lopulta kuitenkaan käytetä. Syynä tähän voi olla riittämättömät terveystulokset, luonne, tai koiran muu terveys.. Mitä sijoitusperheen tulee ottaa huomioon, ennen päätöksen tekemistä? Yleensä sijoituskoira viettää mukavaa koiranelämää perheensä kanssa. Jos kasvattaja on jättänyt (lukee sopimuksessa), itselleen kilpailu- ja näyttelyoikeuden hän myös hakee koiraa em. tapahtumiin. Perhe on sitoutunut "valmentamaan" koiraa sovittuun toimintaan. Puhutaan nyt vain näyttelyistä. Jos kyseessä on pöydällä esitettävä rotu, pentua on totutettu pöydällä oloon. Sen purenta voidaan vaivatta tarkistaa (vaatii harjoittelua), se antaa vieraiden ihmisten tutkia itseään, liikkuu taluttimessa maltillisesti, osaa seistä paikallaan käskystä. Kaikki edellämainitut taidot ovat hyödyksi ihan jokaiselle koiralle normaalissa arjessa esim. eläinlääkärikäynnillä. Koiran tulee olla myös sopivassa kunnossa, ei liian laiha tai lihava. Sen lihaskunto tulee olla hyvä. Useimmiten sijoituskoira terveystutkitaan (riippuu rodusta), nämä tutkimukset kasvattaja hoitaa ja kustantaa. Jos kyseessä on narttu, se tulee astutettavaksi kasvattajan luokse. Siinä vierähtää helposti viikko. Sitten aletaan odottamaan.... Jos niin onnellisesti on käynyt, että narttu on tullut tiineksi. Se muuttaa kasvattajan luokse noin kaksi viikkoa ennen synnytystä. Kun pennut ovat syntyneet, emä viettää pentujensa kanssa noin kaksi kuukautta. Se on pois kotoaan noin kolme kuukautta pennuttamisen takia. Olisitko valmis tähän? Tässä esitän vain yhden mahdollisen tavan sopia sijoituksesta, liikkumavaraa on, miten asiat sovitaan..... Joskus käy kuitenkin niin, ettei sijoitusperhe haluakkaan noudattaa sopimusta. Ilmoittaa nartun juoksut liian myöhään (tai jättää kokonaan ilmoittamatta), ei suostu luovuttamaan koiraa kasvattajalle tai koko koira katoaa teille tietymättömille.. Tai jollain muulla tavalla rikkoo sopimusta ja estää sopimuksen täyttymisen. Kun kyseessä on elävä olento, kaikki siihen liittyvä herättää suuria tunteita molemmissa osapuolissa. Yleisesti sopimukset toimivat kyllä ja osapuolet ovat tyytyväisiä. Pahimmillaan nämä sopimukset johtavat ristiriitoihin. Pitkiinkin taisteluihin oikeuksista. Parhaimmillaan elinikäiseen ystävyyteen ja yhteistyöhön.
|