Pentu tulee kotiin
Pentu luovutetaan 7-8 viikon ikäisenä. Tähän saakka se on elänyt emän ja mahdollisten sisaruksien kanssa. Kasvattajan luona pennut ovat mm. ulkoilleet, autoilleet, liikkuneet muutamia kertoja kaksin ihmisen kanssa ulkona. Eläneet normaalin arjen keskellä ihmisten seurassa.
Kun se vihdoin pitkältä tuntuvan odotuksen jälkeen muuttaa luoksesi, pidä pää kylmänä. Voi kuinka suloinen se onkaan, varsinkin kun se alkaa leimautumaan ihmiseen. Koska koira on laumaeläin, se pyrkii muodostamaan uuden lauman aina, kun laumasta lähtee, tai siihen tulee uusi jäsen. Myös silloin, kun sen elinympäristö muuttuu, syystä tai toisesta.
Tässä tapauksessa kyse on pennusta, joka erotetaan emästä ja sisaruksistaan. Sillä on kova tarve kuulua johonkin. Tämä onkin oivallista aikaa muodostaa hyvä suhde teidän kahden välille.
Unohda (ainakin osittain), temppujen opettaminen, ehdit kyllä myöhemminkin. Keskity olellisempaan, tutustu pentuusi. Käsittele sitä paljon. Kampaa, leikkaa kynsiä ja jos olet näyttelyyn menossa jossain vaiheessa, opeta se seisomaan pöydällä. Tee lyhyitä reissuja niihin paikkoihin, joihin sen tulee tottua aikuisuutta ajatellen. Itseasiassa mitä enemmän kokemuksia erilaisita ihmisistä, äänistä ja ylipäätään tilanteista sille tarjoat tänä aikana. Sitä sopeutuvaismpi kaveri siitä kasvaa. Pnnun pitää kuitenkin saada levätä riittävästi, siksi vierailut ja reissut tulee olla lyhyitä. Käynti Prisman parkkipaikalla, on jo kova juttu pikkupennulle..
Ulkoile pennun kanssa sen omien voimavarojen mukaan, mielellään ilman talutinta. Toki ympäristön pitää olla turvallinen, ei autoteiden läheisyydessä, tai muuten vaarallisessa paikassa. Näin pieni pentu pysyy mielellään lähelläsi, voit palkata sitä pienillä makupaloilla.
Anna pennun nukkua niin paljon kun se haluaa. Kun se herää, vie se ulos tarpeilleen. Älä "viihdytä" sitä 24/7, sen pitää oppia olemaan omissa oloissaan, myös silloin kun omistajat ovat kotona.
Ymmärrän kyllä se on söpö, ihana ja niin veikeä tarjotessaan sinulle kaikkea mahdollista toimintaa. Mieti kuitenkin, kuinka paljon sinulla on mahdollista "viihdyttää" sitä seuraavat 10-15 vuotta! Pohja aikuisen koiran käyttäytymiselle opitaan jo ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana.
Koiran näkökulmasta tarkasteltuna ei ole olemassa mitään "pikkupentuaikaa". Jolloin se on omistajansa mielestä vielä niin pieni, että asioita katsotaan sormien läpi. Toki siltä ei voi vaatia sellaisia asioita joita sille ei ole opetettu. Mutta tämä aika onkin tarkoitus käyttää juuri siihen. Koira oppii toistolla, oikea-aikaisella palkkauksella ja motivoituneena.
Opetetun toiminnon tulee toistua riittävän monta kertaa, riittävän tiheästi ja riittävän halutulla palkkiolla.
Yleisimpiä asioita joita pennulle sallitaan pienenä ovat: Haukkuminen, taluttimen pureskelu ja vetäminen, käsien ja jalkojen jahtaaminen, jatkuva leikkiin kutsu (pentu tuo leluja, vinkuu, haukkuu) halutessaan huomiota. Ruoan vahtiminen (sehän on niin huvittavan näköinen rääpäle).
Kun koira haukkuu (tai tekee mitä tahansa, sallittua tai kiellettyä) sille on palkkio mikä tahansa huomioiminen. Myös "rankaiseminen", tällä tarkoitan kieltoa, huomion siirtämistä toisaalle jne. Paras tapa on poistua paikalta ilman mitään kommentointia, tai siirtää pentu "omaan tilaan" ja poistua paikalta. Kun se hiljenee voidaan jatkaa hommia sen kanssa. Tämä tulee tehdä välittömästi haukkumisen alkaessa ja pois pääsee/huomiota saa, heti kun haukkuminen loppuu.
Taluttimen pureskelu tyssätään heti alkuunsa. Yksi tapa on ravistella talutinta, aina kun pentu ottaa sen suuhunsa. Ravistelu loppuu heti, kun pureskelukin, pennulle ei puhuta.
Taluttimessa kävely voi olla joillakin yksilöillä aika haastavaa aluksi. Tässäkin asiassa edetään niin, että pentu kulkee sinne minne ihminenkin. Kun suunta on väärä, ei eteenpäin mennä. Ei nyitä tai kiskota, matka vain ei etene. Kun suunta on oikea matka jatkuu. Sama juttu, jos talutin on kaiken aikaa kireänä, kuin viulun kieli. Kun pentu liikkuu haluttuun suuntan, halutulla nopeudella sitä kehutaan ja voidaan palkata makupalalla. Pelkkä eteenpäin pääseminenkin on sille jo palkkio..
Makupala tai mikään muukaan palkkio, ei ole houkutin jolla koiran huomio saadaan itseemme. Se on palkka oikein suoritetusta toiminnosta.
Koira ei saa käyttää hampaitaan ihmiseen, ei edes pentuna. Leikki loppuu heti, kun pureskelu alkaa. Sen kanssa kannattaa leikkiä aina lelun välityksllä. Tässäkin voidaan käyttää pennun omaa tilaa (pentuaitaus, huone, tms) edellä mainitulla tavalla.
Jatkuva/liiallinen huomion vaatiminen, hoidetaan edellä mainituilla ohjeilla. Pentu tarvitsee ihmisen huolenpitoa kohtuullisesti, ei kuitenkaan jatkuvaa touhuilua. Ennakointi on ehdottomasti tehokkain tapa koiran "koulutuksessa". Aluksi voit ruokkia pennun niin, että pidät ruokakupista kiinni kädelläsi. Voit lisätä sinne ruokaa ja muutenkin viestittää, ettei käsi ole viemässä mitään pois, vaan se on aina positiivisesti antava.
Jos ongelmia ilmenee, asiat ei sujukkaan odotetusti, ota heti yhteyttä kasvattajaan. Me neuvomme mielellämme, mitä aiemmin asiat päästään tekemään oikein, sitä helpompi ongelmat on korjata.
Pentu luovutetaan 7-8 viikon ikäisenä. Tähän saakka se on elänyt emän ja mahdollisten sisaruksien kanssa. Kasvattajan luona pennut ovat mm. ulkoilleet, autoilleet, liikkuneet muutamia kertoja kaksin ihmisen kanssa ulkona. Eläneet normaalin arjen keskellä ihmisten seurassa.
Kun se vihdoin pitkältä tuntuvan odotuksen jälkeen muuttaa luoksesi, pidä pää kylmänä. Voi kuinka suloinen se onkaan, varsinkin kun se alkaa leimautumaan ihmiseen. Koska koira on laumaeläin, se pyrkii muodostamaan uuden lauman aina, kun laumasta lähtee, tai siihen tulee uusi jäsen. Myös silloin, kun sen elinympäristö muuttuu, syystä tai toisesta.
Tässä tapauksessa kyse on pennusta, joka erotetaan emästä ja sisaruksistaan. Sillä on kova tarve kuulua johonkin. Tämä onkin oivallista aikaa muodostaa hyvä suhde teidän kahden välille.
Unohda (ainakin osittain), temppujen opettaminen, ehdit kyllä myöhemminkin. Keskity olellisempaan, tutustu pentuusi. Käsittele sitä paljon. Kampaa, leikkaa kynsiä ja jos olet näyttelyyn menossa jossain vaiheessa, opeta se seisomaan pöydällä. Tee lyhyitä reissuja niihin paikkoihin, joihin sen tulee tottua aikuisuutta ajatellen. Itseasiassa mitä enemmän kokemuksia erilaisita ihmisistä, äänistä ja ylipäätään tilanteista sille tarjoat tänä aikana. Sitä sopeutuvaismpi kaveri siitä kasvaa. Pnnun pitää kuitenkin saada levätä riittävästi, siksi vierailut ja reissut tulee olla lyhyitä. Käynti Prisman parkkipaikalla, on jo kova juttu pikkupennulle..
Ulkoile pennun kanssa sen omien voimavarojen mukaan, mielellään ilman talutinta. Toki ympäristön pitää olla turvallinen, ei autoteiden läheisyydessä, tai muuten vaarallisessa paikassa. Näin pieni pentu pysyy mielellään lähelläsi, voit palkata sitä pienillä makupaloilla.
Anna pennun nukkua niin paljon kun se haluaa. Kun se herää, vie se ulos tarpeilleen. Älä "viihdytä" sitä 24/7, sen pitää oppia olemaan omissa oloissaan, myös silloin kun omistajat ovat kotona.
Ymmärrän kyllä se on söpö, ihana ja niin veikeä tarjotessaan sinulle kaikkea mahdollista toimintaa. Mieti kuitenkin, kuinka paljon sinulla on mahdollista "viihdyttää" sitä seuraavat 10-15 vuotta! Pohja aikuisen koiran käyttäytymiselle opitaan jo ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana.
Koiran näkökulmasta tarkasteltuna ei ole olemassa mitään "pikkupentuaikaa". Jolloin se on omistajansa mielestä vielä niin pieni, että asioita katsotaan sormien läpi. Toki siltä ei voi vaatia sellaisia asioita joita sille ei ole opetettu. Mutta tämä aika onkin tarkoitus käyttää juuri siihen. Koira oppii toistolla, oikea-aikaisella palkkauksella ja motivoituneena.
Opetetun toiminnon tulee toistua riittävän monta kertaa, riittävän tiheästi ja riittävän halutulla palkkiolla.
Yleisimpiä asioita joita pennulle sallitaan pienenä ovat: Haukkuminen, taluttimen pureskelu ja vetäminen, käsien ja jalkojen jahtaaminen, jatkuva leikkiin kutsu (pentu tuo leluja, vinkuu, haukkuu) halutessaan huomiota. Ruoan vahtiminen (sehän on niin huvittavan näköinen rääpäle).
Kun koira haukkuu (tai tekee mitä tahansa, sallittua tai kiellettyä) sille on palkkio mikä tahansa huomioiminen. Myös "rankaiseminen", tällä tarkoitan kieltoa, huomion siirtämistä toisaalle jne. Paras tapa on poistua paikalta ilman mitään kommentointia, tai siirtää pentu "omaan tilaan" ja poistua paikalta. Kun se hiljenee voidaan jatkaa hommia sen kanssa. Tämä tulee tehdä välittömästi haukkumisen alkaessa ja pois pääsee/huomiota saa, heti kun haukkuminen loppuu.
Taluttimen pureskelu tyssätään heti alkuunsa. Yksi tapa on ravistella talutinta, aina kun pentu ottaa sen suuhunsa. Ravistelu loppuu heti, kun pureskelukin, pennulle ei puhuta.
Taluttimessa kävely voi olla joillakin yksilöillä aika haastavaa aluksi. Tässäkin asiassa edetään niin, että pentu kulkee sinne minne ihminenkin. Kun suunta on väärä, ei eteenpäin mennä. Ei nyitä tai kiskota, matka vain ei etene. Kun suunta on oikea matka jatkuu. Sama juttu, jos talutin on kaiken aikaa kireänä, kuin viulun kieli. Kun pentu liikkuu haluttuun suuntan, halutulla nopeudella sitä kehutaan ja voidaan palkata makupalalla. Pelkkä eteenpäin pääseminenkin on sille jo palkkio..
Makupala tai mikään muukaan palkkio, ei ole houkutin jolla koiran huomio saadaan itseemme. Se on palkka oikein suoritetusta toiminnosta.
Koira ei saa käyttää hampaitaan ihmiseen, ei edes pentuna. Leikki loppuu heti, kun pureskelu alkaa. Sen kanssa kannattaa leikkiä aina lelun välityksllä. Tässäkin voidaan käyttää pennun omaa tilaa (pentuaitaus, huone, tms) edellä mainitulla tavalla.
Jatkuva/liiallinen huomion vaatiminen, hoidetaan edellä mainituilla ohjeilla. Pentu tarvitsee ihmisen huolenpitoa kohtuullisesti, ei kuitenkaan jatkuvaa touhuilua. Ennakointi on ehdottomasti tehokkain tapa koiran "koulutuksessa". Aluksi voit ruokkia pennun niin, että pidät ruokakupista kiinni kädelläsi. Voit lisätä sinne ruokaa ja muutenkin viestittää, ettei käsi ole viemässä mitään pois, vaan se on aina positiivisesti antava.
Jos ongelmia ilmenee, asiat ei sujukkaan odotetusti, ota heti yhteyttä kasvattajaan. Me neuvomme mielellämme, mitä aiemmin asiat päästään tekemään oikein, sitä helpompi ongelmat on korjata.