Ensimmäinen syksyn oloinen päivä tänään. Niinpä päätinkin avata taas sanaisen arkkuni. Tällä kertaa aiheena "pennun sosiaalistaminen". Mietitäänpä mitä se voisi tarkoittaa?
Monet mieltävät sen toisiin koiriin tutustumisella. Erilaisia pentukerhoja ja kursseja tarjotaan ympäri suomen, maksullisina, tai maksuttomina. Useimmiten "kerhoilu" ei sisällä muuta pennun kannalta hyödyllistä, kuin leikkimisen toisten pentujen kanssa. Hyödyt, haitat, tähän palaan tuonnempana. Pentu viedään vieraaseen tilaan vieraiden koirien ja ihmisten sekaan. Se ei itse voi määritellä keneeen haluaa tutustua, haluaako leikkiä, vai vain tutkia ympäristöään. Koska ihmiset ja muut koirat määrittävät, mitä siellä tehdään, kuinka kauan ollaan. Harvemmin siellä on mahdollisuutta (eikä useimmat omistajat, innoissaan kun ovat), ymmärräkkään järjestää aikaa ja tilaa pennulleen. Useat ovatkin yllättyneet, jos oma pentu ei olekkaan ollut innoissaan. Kaikki koirat eivät pidä laumassa touhuamisesta! Koiran ikä, perusluonne, vireystila, omistajan ja muiden pentujen käyttäytyminen ja monet muut asiat vaikuttavat siihen, miten pentu suhtautuu uusiin tilanteisiin.
Mihin muuhun, kuin toisiin koiriin voisi liittyä sana sosiaalistaminen? Itse miellän sosiaalistamisen ihan eri juttuihin. MIkä olisi koiran elämän kannalta tärkeämpää, kuin riehua toisten koirien kanssa? Joita kuitenkin päästään moikkaamaan satunnaisesti, silloin kun se ihmiselle sopii.
Kun puhun sosiaalistamisesta, tarkoitan kaikkia niitä asioita, joihin koiran tulee tottua. Erilaiset ihmiset, tilanteet, paikat jne. Koiraa ei missään vaiheessa pakoteta tutustumaan kehenkään/mihinkään. Otetaan esimerkiksi vilkkaat kaupunkiolosuhteet. Jos asutaan kaupungissa, pentu tottuu ihan arkielämässä monenlaisiin ääniin, ihmisiin, tilanteisiin jne. Jos taas asutaan hiljaisemmalla alueella, tai jopa ihan maaseudulla tilanne on toinen.
Vaikka asuisitkin kaupunigissa, voit joutua tilanteeseen jossa pentu ei käyttäydykkään oletetulla tavalla, Se ei siedäkkään kaikkia asioita ja käyttäytyy toisin kuin toivoisit. Omassa rodussani törmätään usein muunmuassa seuraaviin ongelmiin: Mopot, polkupyörät, autot, skeittaajat, hiihtäjät. Kaikki edellä mainitut vempaimet liikkuvat nopeasti ja pitävät erikoista ääntä. Jotkut corgit eivät vain pysty suhtautumaan näihin asioihin rauhallisesti, ilman huolellista ja oikein suoritettua siedätystä.
Joillekkin maalaiskoirille voi jo pelkkä kytkeminen olla iso juttu, jos sitä ei ole riittävästi "harjoiteltu". Samoin vieraat ihmiset, liikenne ja muut kaupungin äänet, hajut jne. voivat aiheuttaa "ongelmia".
Kun haet pennun kasvattajalta, asut sitten maalla tai kaupungissa. Mieti mihin sinun koirasi tulisi tottua. Se ei pysy pentuna, kuin lyhyen ajan! Siitä kasvaa aikuinen koira.
Aloita sosiaalistaminen heti. Vie pentua erilaisiin paikkoihin, odota että se rentoutuu ja rauhoittuu. Alkaa "nukkumaan" tai seurailee ympäristöään rauhallisena. Älä itse tee mitään, seurailet vain ymäristöä ja koiraasi. Jos jokin asia, ihminen, ääni aiheuttaa esim. haukkumista. Älä kiellä revi remmistä, vedä pentua itseesi päin, äläkä missään tapauksessa ota sitä syliisi! Vie pentua rauhallisesti kauemmaksi kohteesta, anna makupala sille, kun tilanne on rauhallinen. Seuraa pennun käytöstä ja lähene "pelottavaa" kohdetta niin kauan, kun se pysyy rauhallisena. Älä pakota sitä tutustumaan asioihin, joita se jännittää, anna aikaa. Käy mielummin joka päivä, vaikka useitakin kertoja erilaisissa paikoissa. Kohteessa ei ole tarkoitus olla tuntitolkulla, lyhyet reissut riittää. Pyri siihen, että harjoitus päättyy aina rentoon ja pennun kannalta katsottuna "kivaan" juttuun. Leikitä sitä, tai vie sivummalle, missä se voi rentoutua ja tuntea olonsa hyväksi. Sitten voitte lähteä kotiin.
Aluksi voi tuntua, ettei se "opi" mitään. Ei hätää, se prosessoi opittuja/koettuja juttuja levossa, jotka jäävät sen pitkäkestoiseen muistiin. Sieltä se oikea käyttäytymismalli on tarvittaessa otettavissa käyttöön.
Koiralle tulee vahvistaa jo opittujakin juttuja ajoittain, palkkaamalla se koiran mielestä kivalla palkkiolla. Näin taidot pysyvät muistissa ja se kokee kannattvaksi toimia opetetulla tavalla.
Monet mieltävät sen toisiin koiriin tutustumisella. Erilaisia pentukerhoja ja kursseja tarjotaan ympäri suomen, maksullisina, tai maksuttomina. Useimmiten "kerhoilu" ei sisällä muuta pennun kannalta hyödyllistä, kuin leikkimisen toisten pentujen kanssa. Hyödyt, haitat, tähän palaan tuonnempana. Pentu viedään vieraaseen tilaan vieraiden koirien ja ihmisten sekaan. Se ei itse voi määritellä keneeen haluaa tutustua, haluaako leikkiä, vai vain tutkia ympäristöään. Koska ihmiset ja muut koirat määrittävät, mitä siellä tehdään, kuinka kauan ollaan. Harvemmin siellä on mahdollisuutta (eikä useimmat omistajat, innoissaan kun ovat), ymmärräkkään järjestää aikaa ja tilaa pennulleen. Useat ovatkin yllättyneet, jos oma pentu ei olekkaan ollut innoissaan. Kaikki koirat eivät pidä laumassa touhuamisesta! Koiran ikä, perusluonne, vireystila, omistajan ja muiden pentujen käyttäytyminen ja monet muut asiat vaikuttavat siihen, miten pentu suhtautuu uusiin tilanteisiin.
Mihin muuhun, kuin toisiin koiriin voisi liittyä sana sosiaalistaminen? Itse miellän sosiaalistamisen ihan eri juttuihin. MIkä olisi koiran elämän kannalta tärkeämpää, kuin riehua toisten koirien kanssa? Joita kuitenkin päästään moikkaamaan satunnaisesti, silloin kun se ihmiselle sopii.
Kun puhun sosiaalistamisesta, tarkoitan kaikkia niitä asioita, joihin koiran tulee tottua. Erilaiset ihmiset, tilanteet, paikat jne. Koiraa ei missään vaiheessa pakoteta tutustumaan kehenkään/mihinkään. Otetaan esimerkiksi vilkkaat kaupunkiolosuhteet. Jos asutaan kaupungissa, pentu tottuu ihan arkielämässä monenlaisiin ääniin, ihmisiin, tilanteisiin jne. Jos taas asutaan hiljaisemmalla alueella, tai jopa ihan maaseudulla tilanne on toinen.
Vaikka asuisitkin kaupunigissa, voit joutua tilanteeseen jossa pentu ei käyttäydykkään oletetulla tavalla, Se ei siedäkkään kaikkia asioita ja käyttäytyy toisin kuin toivoisit. Omassa rodussani törmätään usein muunmuassa seuraaviin ongelmiin: Mopot, polkupyörät, autot, skeittaajat, hiihtäjät. Kaikki edellä mainitut vempaimet liikkuvat nopeasti ja pitävät erikoista ääntä. Jotkut corgit eivät vain pysty suhtautumaan näihin asioihin rauhallisesti, ilman huolellista ja oikein suoritettua siedätystä.
Joillekkin maalaiskoirille voi jo pelkkä kytkeminen olla iso juttu, jos sitä ei ole riittävästi "harjoiteltu". Samoin vieraat ihmiset, liikenne ja muut kaupungin äänet, hajut jne. voivat aiheuttaa "ongelmia".
Kun haet pennun kasvattajalta, asut sitten maalla tai kaupungissa. Mieti mihin sinun koirasi tulisi tottua. Se ei pysy pentuna, kuin lyhyen ajan! Siitä kasvaa aikuinen koira.
Aloita sosiaalistaminen heti. Vie pentua erilaisiin paikkoihin, odota että se rentoutuu ja rauhoittuu. Alkaa "nukkumaan" tai seurailee ympäristöään rauhallisena. Älä itse tee mitään, seurailet vain ymäristöä ja koiraasi. Jos jokin asia, ihminen, ääni aiheuttaa esim. haukkumista. Älä kiellä revi remmistä, vedä pentua itseesi päin, äläkä missään tapauksessa ota sitä syliisi! Vie pentua rauhallisesti kauemmaksi kohteesta, anna makupala sille, kun tilanne on rauhallinen. Seuraa pennun käytöstä ja lähene "pelottavaa" kohdetta niin kauan, kun se pysyy rauhallisena. Älä pakota sitä tutustumaan asioihin, joita se jännittää, anna aikaa. Käy mielummin joka päivä, vaikka useitakin kertoja erilaisissa paikoissa. Kohteessa ei ole tarkoitus olla tuntitolkulla, lyhyet reissut riittää. Pyri siihen, että harjoitus päättyy aina rentoon ja pennun kannalta katsottuna "kivaan" juttuun. Leikitä sitä, tai vie sivummalle, missä se voi rentoutua ja tuntea olonsa hyväksi. Sitten voitte lähteä kotiin.
Aluksi voi tuntua, ettei se "opi" mitään. Ei hätää, se prosessoi opittuja/koettuja juttuja levossa, jotka jäävät sen pitkäkestoiseen muistiin. Sieltä se oikea käyttäytymismalli on tarvittaessa otettavissa käyttöön.
Koiralle tulee vahvistaa jo opittujakin juttuja ajoittain, palkkaamalla se koiran mielestä kivalla palkkiolla. Näin taidot pysyvät muistissa ja se kokee kannattvaksi toimia opetetulla tavalla.