Koiran asema yhteiskunnassa
Näin "vanhana" koiraharrastajana ja kasvattajana, voin vain ihmetellä kuinka paljon koiran asema ihmisen toverina on muuttunut. Hyvinä asioina näen muunmuassa seuraavat asiat: Koulutusmenetelmät ovat kehittyneet, Ymmärretään koiran lajityypillisiä tarpeita, niin ruokinnassa, kuin käyttäytymisessäkin. Nykyisin on tietoa saatavilla, helposti ja paljon. Jalostuskoirien luonteisiin on alettu kiinnittämään enemmän huomiota. Eläinlääketiede on kehittynyt valtavasti. Rotukoirien kohdalla ollaan havahduttu perinnöllisten sairauksien ja vikojen kartoittamiseen ja vastustamiseen, aiempaa tarmokkaammin.
Rotuja on satoja ja niiden ominaisuuksissa, taipumuksessa saada perinnöllisiä vikoja ja sairauksia on paljon eroja. Corgeilla lienee heikoin lenkki, tällä hetkellä (aiemminkin) erilaiset luuston ongelmat. Matalaraajaisuutensa takia, sillä on suurempi riski erilaisiin luuston kehityshäiriöihin, kuin "normi" raajaisilla roduilla. Tämä tuleekin tiedostaa jo rotua valittaessa! Karkeasti ajateltuna, jokainen corgi ja (muutkin kondrodystrofiset rodut) syntyvät "vammaisina".
Inkongruenssi-tutkielma
Ohessa linkki tutkielmaan koskien matalaraajaisuutta ja sen tuomia ongelmia.. Tutkimus on tehty Skyeterriereille. Corgeilla ei vastaavaa tutkimusta ole tehty.
Suomi taitaa olla tällä hetkellä ainoa maa, jossa suhtaudutaan vakavasti ja jopa intohimoisestikin. Corgien ja monien muidenkin rotujen osalta. terveystilanteen kartoittamiseen ja parantamiseen. Nimenomaan luuston osalta. Toki pakolliset silmäpeilaukset auttavat karsimaan sairaita yksilöitä pois jalostuksesta silmien osalta. Tarjolla olevat geenitestit auttavat monen muun sairauden kartoittamisessa. Suomalaiset kasvattajat ovatkin siis edelläkävijöitä tässä asiassa.
Aina ei ole helppoa olla "eka", meilläkin löytyy kasvattajia, jotka suhtautuvat kielteisesti ja epäilevästi jalostuskoirien systemaattiseen ja laajamittaiseen tutkimiseen.
Eläinlääketiede on todellakin kehittynyt huimasti. Ihan on vanha päästä pyörällään. Tämä onkin herättänyt ajatuksia, kuinka paljon tehdään "turhia" ja "tarpeettomiakin" toimenpiteitä?
Useimmilla koirilla on nykyisin eläinlääkärikuluvakuutus. Pidän sitä hyvänä asiana, toisaalta se on omalta osaltaan johtanut hintojen nousuun ja herkkyyteen teetättää toimenpiteitä, jotka todellisuudessa ovat täysin tarpeettomia! Eläinlääkärien ketjuuntuminen ja ylikansalliset yhtiöt ovat mainoskampanjoillaan aiheuttaneet lähes hysterian tunnollisten koiranomistajien keskuudessa. Koira-aiheiset ryhmät netissä, pursuavat toinen toistaan kummallisempia toimenpiteitä, joita koirille on "ihan pakko tehdä". Jos et näin toimi olet hirviö ja todella vastuuntunnoton koiran omistaja.
Tuntuu vieraalta ajatus, että koirille suoritetaan toimenpiteitä/hoitoja (joiden ennuste ei välttämättä ole hyvä), tai asia voitaisiin hoitaa ihan kotikonstein, toimenpiteen hinta saatuun hyötyyn on järjetön. Vain siksi, että se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista! Koira on ihmiseen verratuna huonossa asemassa, koska se ei voi tehdä valintojaan itse. Siksi peräänkuulutan maalaisjärkeä, inhimillisyyttä ja koiran asemaan asettumista. Erityisesti silloin kun tehdään päätöksiä koiran eliniän jatkamisesta.
Ruokinta tuntuu olevan "kuumaperuna" tällä hetkellä. Olen elänyt ajan, jolloin Suomessa ei yksinkertaisesti ollut saatavilla teollista koiranruokaa. Lukuunottamatta muutamia tuontitavarana saatavia ruokasäilykkeitä. Koirat söivät silloin ihmisiltä jääneet ruoat, teurasjätettä (jota sai hakea ihan ilmaiseki HK-tehtaalta Helsingissä), puuroja jne. Silloinkin tiedostettiin mahdollisten lisäravinteiden tarve, Kalkkia haettiin apteekista, usein se oli luu/liitujauhe sekoitus. C-vitamiinia lisättiin, Möllerin kalamaksaöljy oli kova sana tuolloin. Markkinoilla oli pääsääntöisesti ihmisille tarkoitettuja tuotteita, niitäkin hyvin rajoitetusti nykypäivään verrattuna. Yleisesti vaikuttaa siltä, että koirat olivat perusterveitä. Palveluskoira puolella kuvattiin koiria luuston osalta, mututuntumalla eivät ne ainakaan sairaampia olleet silloin?
Vuosien varrella olenkin "kokeillut" montaa eri ruokinta vaihtoehtoa. Pelkästä teollisesta ruosta raakaruokintaan. Näiden kokemuksien perusteella, olen päätynyt omalta osaltani suosimaan raakoja tai kypsennettyjä lihoja. Erilaisia puuroja ja kasviksia, höystettynä sopivalla määrällä lisäravinteita. Koirani saavat myös ihan oikeita luita, toisaalta myös nahkaisia puruluitakin. Aikusena niiden ruoasta osa voi olla "teollista nappulaakin".
Kuinka moni laskee omasta tai lastensa ruoista milligramma tarkkuudella ravintoarvot. Aika harva varmaankin, miksi pitäisi koiran ravinnosta yrittää se tehdä? Koti- tai raakaruolla oleville koirille riittää kyllä, kun ravinto on monipuolista. kaikkia tarpeellisia raaka-aineita käytetään vaihtelevasti ja suositellut lisäravinteet hyödynnetään. Koiran kohdalla ravinto koostuu pääasiallisesti eläinperäisestä proteiinista ja rasvasta.
Koiran asema lemmikkinä on muuttunut paljon. Muuttuvassa yhteiskunnassamme lemmikki saattaa olla joidenkin ihmisten ainoa "ystävä"ja linkki ulkomaailmaan. Perheen perustaminen on myöhäistynyt, usein koira otetaan lapsen korvikkeeksi. Koira ei koskaan voi korvata ihmislasta, sanan varsinaisessa merkityksessä! Vaikka yhteiselomme sujuukin mutkattomasti, Varsinkin silloin. kun ihminen osaa täyttää koiran lajityypilliset tarpeet edes alkeellisesti. Ongelmia syntyy, kun koira "nostetaan jalustalle" ja sen kykyä kommunikoida ihmisen kanssa liioitellaan ja inhimillistetään.
Ihmeissäni olen seurannut some keskusteluja, joissa kerrotaan, kuinka mikään ei ole liian/tarpeeksi hyvää koiralleni. On aivan eri asia, onko koira harrastajalla, yksinäisellä ihmisellä tai lapsiperheessä lemmikinä. Oma lukunsa ovat ihan oikeat työkoirat. Kaikki lemmikit tarvitsevat perushuolenpidon. Se ollaanko valmiita syömään itse "makaronia", jotta koira saisi parempaa ruokaa, kalliita oheistuotteita jne. on jokaisen oma asia. Mielestäni se ei aseta omistajia parempaan tai huonompaan asemaan.
Koira ei erottele onko sen lautasella sisä- vai ulkofilettä. Nukkuuko se sängyssäsi, vai lattialla. Kuinka kalliit "vermeet" olet sille hankkinut. Sille riittää oikeudenmukainen kohtelu, lajityypillinen hoito ja ruokinta. Sen pitää saada hoitoa sairastuttuaan ja päästä autuaammille metsästysmaille kun sen aika koittaa! Lyhyesti sanottuna koira on onnellisimmillaan saadessaan olla koira!
Näin "vanhana" koiraharrastajana ja kasvattajana, voin vain ihmetellä kuinka paljon koiran asema ihmisen toverina on muuttunut. Hyvinä asioina näen muunmuassa seuraavat asiat: Koulutusmenetelmät ovat kehittyneet, Ymmärretään koiran lajityypillisiä tarpeita, niin ruokinnassa, kuin käyttäytymisessäkin. Nykyisin on tietoa saatavilla, helposti ja paljon. Jalostuskoirien luonteisiin on alettu kiinnittämään enemmän huomiota. Eläinlääketiede on kehittynyt valtavasti. Rotukoirien kohdalla ollaan havahduttu perinnöllisten sairauksien ja vikojen kartoittamiseen ja vastustamiseen, aiempaa tarmokkaammin.
Rotuja on satoja ja niiden ominaisuuksissa, taipumuksessa saada perinnöllisiä vikoja ja sairauksia on paljon eroja. Corgeilla lienee heikoin lenkki, tällä hetkellä (aiemminkin) erilaiset luuston ongelmat. Matalaraajaisuutensa takia, sillä on suurempi riski erilaisiin luuston kehityshäiriöihin, kuin "normi" raajaisilla roduilla. Tämä tuleekin tiedostaa jo rotua valittaessa! Karkeasti ajateltuna, jokainen corgi ja (muutkin kondrodystrofiset rodut) syntyvät "vammaisina".
Inkongruenssi-tutkielma
Ohessa linkki tutkielmaan koskien matalaraajaisuutta ja sen tuomia ongelmia.. Tutkimus on tehty Skyeterriereille. Corgeilla ei vastaavaa tutkimusta ole tehty.
Suomi taitaa olla tällä hetkellä ainoa maa, jossa suhtaudutaan vakavasti ja jopa intohimoisestikin. Corgien ja monien muidenkin rotujen osalta. terveystilanteen kartoittamiseen ja parantamiseen. Nimenomaan luuston osalta. Toki pakolliset silmäpeilaukset auttavat karsimaan sairaita yksilöitä pois jalostuksesta silmien osalta. Tarjolla olevat geenitestit auttavat monen muun sairauden kartoittamisessa. Suomalaiset kasvattajat ovatkin siis edelläkävijöitä tässä asiassa.
Aina ei ole helppoa olla "eka", meilläkin löytyy kasvattajia, jotka suhtautuvat kielteisesti ja epäilevästi jalostuskoirien systemaattiseen ja laajamittaiseen tutkimiseen.
Eläinlääketiede on todellakin kehittynyt huimasti. Ihan on vanha päästä pyörällään. Tämä onkin herättänyt ajatuksia, kuinka paljon tehdään "turhia" ja "tarpeettomiakin" toimenpiteitä?
Useimmilla koirilla on nykyisin eläinlääkärikuluvakuutus. Pidän sitä hyvänä asiana, toisaalta se on omalta osaltaan johtanut hintojen nousuun ja herkkyyteen teetättää toimenpiteitä, jotka todellisuudessa ovat täysin tarpeettomia! Eläinlääkärien ketjuuntuminen ja ylikansalliset yhtiöt ovat mainoskampanjoillaan aiheuttaneet lähes hysterian tunnollisten koiranomistajien keskuudessa. Koira-aiheiset ryhmät netissä, pursuavat toinen toistaan kummallisempia toimenpiteitä, joita koirille on "ihan pakko tehdä". Jos et näin toimi olet hirviö ja todella vastuuntunnoton koiran omistaja.
Tuntuu vieraalta ajatus, että koirille suoritetaan toimenpiteitä/hoitoja (joiden ennuste ei välttämättä ole hyvä), tai asia voitaisiin hoitaa ihan kotikonstein, toimenpiteen hinta saatuun hyötyyn on järjetön. Vain siksi, että se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista! Koira on ihmiseen verratuna huonossa asemassa, koska se ei voi tehdä valintojaan itse. Siksi peräänkuulutan maalaisjärkeä, inhimillisyyttä ja koiran asemaan asettumista. Erityisesti silloin kun tehdään päätöksiä koiran eliniän jatkamisesta.
Ruokinta tuntuu olevan "kuumaperuna" tällä hetkellä. Olen elänyt ajan, jolloin Suomessa ei yksinkertaisesti ollut saatavilla teollista koiranruokaa. Lukuunottamatta muutamia tuontitavarana saatavia ruokasäilykkeitä. Koirat söivät silloin ihmisiltä jääneet ruoat, teurasjätettä (jota sai hakea ihan ilmaiseki HK-tehtaalta Helsingissä), puuroja jne. Silloinkin tiedostettiin mahdollisten lisäravinteiden tarve, Kalkkia haettiin apteekista, usein se oli luu/liitujauhe sekoitus. C-vitamiinia lisättiin, Möllerin kalamaksaöljy oli kova sana tuolloin. Markkinoilla oli pääsääntöisesti ihmisille tarkoitettuja tuotteita, niitäkin hyvin rajoitetusti nykypäivään verrattuna. Yleisesti vaikuttaa siltä, että koirat olivat perusterveitä. Palveluskoira puolella kuvattiin koiria luuston osalta, mututuntumalla eivät ne ainakaan sairaampia olleet silloin?
Vuosien varrella olenkin "kokeillut" montaa eri ruokinta vaihtoehtoa. Pelkästä teollisesta ruosta raakaruokintaan. Näiden kokemuksien perusteella, olen päätynyt omalta osaltani suosimaan raakoja tai kypsennettyjä lihoja. Erilaisia puuroja ja kasviksia, höystettynä sopivalla määrällä lisäravinteita. Koirani saavat myös ihan oikeita luita, toisaalta myös nahkaisia puruluitakin. Aikusena niiden ruoasta osa voi olla "teollista nappulaakin".
Kuinka moni laskee omasta tai lastensa ruoista milligramma tarkkuudella ravintoarvot. Aika harva varmaankin, miksi pitäisi koiran ravinnosta yrittää se tehdä? Koti- tai raakaruolla oleville koirille riittää kyllä, kun ravinto on monipuolista. kaikkia tarpeellisia raaka-aineita käytetään vaihtelevasti ja suositellut lisäravinteet hyödynnetään. Koiran kohdalla ravinto koostuu pääasiallisesti eläinperäisestä proteiinista ja rasvasta.
Koiran asema lemmikkinä on muuttunut paljon. Muuttuvassa yhteiskunnassamme lemmikki saattaa olla joidenkin ihmisten ainoa "ystävä"ja linkki ulkomaailmaan. Perheen perustaminen on myöhäistynyt, usein koira otetaan lapsen korvikkeeksi. Koira ei koskaan voi korvata ihmislasta, sanan varsinaisessa merkityksessä! Vaikka yhteiselomme sujuukin mutkattomasti, Varsinkin silloin. kun ihminen osaa täyttää koiran lajityypilliset tarpeet edes alkeellisesti. Ongelmia syntyy, kun koira "nostetaan jalustalle" ja sen kykyä kommunikoida ihmisen kanssa liioitellaan ja inhimillistetään.
Ihmeissäni olen seurannut some keskusteluja, joissa kerrotaan, kuinka mikään ei ole liian/tarpeeksi hyvää koiralleni. On aivan eri asia, onko koira harrastajalla, yksinäisellä ihmisellä tai lapsiperheessä lemmikinä. Oma lukunsa ovat ihan oikeat työkoirat. Kaikki lemmikit tarvitsevat perushuolenpidon. Se ollaanko valmiita syömään itse "makaronia", jotta koira saisi parempaa ruokaa, kalliita oheistuotteita jne. on jokaisen oma asia. Mielestäni se ei aseta omistajia parempaan tai huonompaan asemaan.
Koira ei erottele onko sen lautasella sisä- vai ulkofilettä. Nukkuuko se sängyssäsi, vai lattialla. Kuinka kalliit "vermeet" olet sille hankkinut. Sille riittää oikeudenmukainen kohtelu, lajityypillinen hoito ja ruokinta. Sen pitää saada hoitoa sairastuttuaan ja päästä autuaammille metsästysmaille kun sen aika koittaa! Lyhyesti sanottuna koira on onnellisimmillaan saadessaan olla koira!