Pentu muuttaa uuteen kotiin 7-10 viikon ikäisenä. Kasvattaja on ehkä pitänyt sillä kaulapantaa ajoittain, tai sitten ei. Kytkettynä kulkeminen vaatii yleensä muutaman päivän harjoittelun. Eikä ne tarpeetkaan välttämättä onnistu ulos ensimmäisinä päivinä. Kaikki on uutta, ihmiset ympäristö, kytkettynä oleminen, ilman sisaruksia, yms. On hyvin yksilöllistä, miten pentu suhtautuu edellä mainittuihin asioihin. Myös sinä vaikutat asiaan merkitsevästi.
Lähdetäänpä pennun kanssa ulos: Vuodenajasta riippuen homma alkaa yleensä sillä, että puemme päälle, ainakin laitamme kengät jalkaan. Otamme matkaan avaimet, puhelimen ja mahdolliset makupalat. Pentu hyörii ja pyörii mukana, aluksi nämä toimenpiteet eivät merkitse sille mitään muuta kuin toimintaa. Kun kyse on pienestä pennusta, se yleensä tekee pissat jo ennen kuin pääsemme ulos, jos lähteminen kestää liian kauan. Kannattaakin ottaa pentu syliin ja suoriutua mahdollisimman nopeasti pihalle.
Rivari ja omakotiasujat ovatkin tässä asiassa paremmassa asemassa. Yleensä pennun voi viedä irrallaan ja antaa tehdä tarpeensa.
Jo muutaman ulkoilukerran jälkeen pentu on yhdistänyt em. toimenpiteet ulos lähtöön. Se on ehdollistunut tiettyyn toimintaan, tiettyjen vihjeiden perusteella. Huomaa tässä kohtaa, ettemme ole varsinaisesti opettaneet sille mitään. Se on oppinut ihan itse. Vahvisteena (palkkana) on toiminut mukava asia, mennään ulos.
Taluttimessa liikkuminen: Useimmiten pentu yrittää vapautua "kahleistaan". Se voi hyppiä kuin villihevonen tai heittäytyä ihan liikkumattomaksikin. Nyt maltti on valttia, annetaan sen hillua tai toisaalta pysyä paikallaan. Yleensä tämä vaihe ei kestä kauan, ohjataan pentua siihen suuntaan jonne itse ollaan menossa. Pysähdytään tarvittaessa ja taas odotellaan. Voit myös hieman houkutella pentua liikkumaan. Muista löysätä talutin heti kun pentu alkaa liikkumaan haluttuun suuntaan. Älä juokse pennun perässä, kun se viimein mahdollisesti säntää liikkeelle! Tässä harjoitellaan tulevaa, pentu siis oppii vetämään taluttimessa ihan itse, jos "palkkaamme" (liikumme sen kanssa) talutin kireällä.
Seuraava haaste onkin vastaan tulevat koirat ja ihmiset. Oletko valmis pysähtymään seuraavat kymmenen vuotta jokaisen koiran, ihmisen tai muuten vaan kiinnostavan asian takia. Mitä luulet, innostuvatko ihmiset ja muut koiranomistajat, tukehtumispisteessä, nelivedolla lähestyvästä, (räyhäävästä) aikuisesta koirasta? Pentu pitää opastaa ohittamaan rauhallisesti em, asiat. Kaikista kohtaamisista, ohituksia pitäisi olla ainakin 80%. Näin luodaan pohja rauhallisesti ja hyvin käyttäytyvälle koiralle. Tässäkään asiassa, emme varsinaiseti opeta koiraa vetämään, haluamaan näitä asioita. Se ehdollistuu toimimaan näin, koska saa siitä mieleisensä palkkion. Koiran kannalta on aivan sama, meinaako se "kuristua" rynniessään, jos sillä saavutetaan haluttu asia!
Roskat, tupakantumpit ja muut ympäristössä olevat, koiraa kiinnostavat asiat: Asut sitten maalla tai kaupungissa, ympäristössämme on paljon pentua kiinnostavia juttuja. Pennut noukkivat mielellään maasta erilaisia asioita. Suurin osa niistä on "haitallisia" sille. Kun lähdet ulkoilemaan koiran kanssa, keskity ympäristöösi ja tarkkaile pentusi tekemisiä. Ennakointi on koiran opettamisessa avainsana! Älä puhu puhelimessa, tai kuuntele musiikkia tms! Ulkoilu on teidän yhteistä aikaa, nauttikaa siitä yhdessä. Nämä ajat ovat myös tärkeitä koiran "kouluttamisen" suhteen. Tapakasvatus hoidetaan ihan arjessa, ei missään kursseilla!
Liian usein ihminen itse opettaa ja vahvistaa tätä käytöstä. Jos ainoa kontakti sinuun on se, kun pentu nappaa jotain suuhunsa, voit syyttää vain itseäsi. Kun hädissäsi alat kaivamaan esim roskaa pennun suusta, palkkaat sitä tästä toiminnosta. Koira kokee asian aivan eri tavalla kuin ihminen. Jos toimintaa saadaan tällä aikaiseksi, muuten tylsääkin tylsemmällä lenkillä, on kierre valmis.. Ennakoi, seuraa pentusi tekemisiä, palkkaa sitä kun se pysyy lähelläsi, vilkaisee sinua jne..... Tulet huomaamaan, ettei ympäristössä olevat, tai tapahtuvat asiat enää kiinnosta niin paljon. Voit opettaa sille myös "luopumisen", tämä "temppu" on tehokas ja mielekäs koiran kannalta katsottuna.
Lähdetäänpä pennun kanssa ulos: Vuodenajasta riippuen homma alkaa yleensä sillä, että puemme päälle, ainakin laitamme kengät jalkaan. Otamme matkaan avaimet, puhelimen ja mahdolliset makupalat. Pentu hyörii ja pyörii mukana, aluksi nämä toimenpiteet eivät merkitse sille mitään muuta kuin toimintaa. Kun kyse on pienestä pennusta, se yleensä tekee pissat jo ennen kuin pääsemme ulos, jos lähteminen kestää liian kauan. Kannattaakin ottaa pentu syliin ja suoriutua mahdollisimman nopeasti pihalle.
Rivari ja omakotiasujat ovatkin tässä asiassa paremmassa asemassa. Yleensä pennun voi viedä irrallaan ja antaa tehdä tarpeensa.
Jo muutaman ulkoilukerran jälkeen pentu on yhdistänyt em. toimenpiteet ulos lähtöön. Se on ehdollistunut tiettyyn toimintaan, tiettyjen vihjeiden perusteella. Huomaa tässä kohtaa, ettemme ole varsinaisesti opettaneet sille mitään. Se on oppinut ihan itse. Vahvisteena (palkkana) on toiminut mukava asia, mennään ulos.
Taluttimessa liikkuminen: Useimmiten pentu yrittää vapautua "kahleistaan". Se voi hyppiä kuin villihevonen tai heittäytyä ihan liikkumattomaksikin. Nyt maltti on valttia, annetaan sen hillua tai toisaalta pysyä paikallaan. Yleensä tämä vaihe ei kestä kauan, ohjataan pentua siihen suuntaan jonne itse ollaan menossa. Pysähdytään tarvittaessa ja taas odotellaan. Voit myös hieman houkutella pentua liikkumaan. Muista löysätä talutin heti kun pentu alkaa liikkumaan haluttuun suuntaan. Älä juokse pennun perässä, kun se viimein mahdollisesti säntää liikkeelle! Tässä harjoitellaan tulevaa, pentu siis oppii vetämään taluttimessa ihan itse, jos "palkkaamme" (liikumme sen kanssa) talutin kireällä.
Seuraava haaste onkin vastaan tulevat koirat ja ihmiset. Oletko valmis pysähtymään seuraavat kymmenen vuotta jokaisen koiran, ihmisen tai muuten vaan kiinnostavan asian takia. Mitä luulet, innostuvatko ihmiset ja muut koiranomistajat, tukehtumispisteessä, nelivedolla lähestyvästä, (räyhäävästä) aikuisesta koirasta? Pentu pitää opastaa ohittamaan rauhallisesti em, asiat. Kaikista kohtaamisista, ohituksia pitäisi olla ainakin 80%. Näin luodaan pohja rauhallisesti ja hyvin käyttäytyvälle koiralle. Tässäkään asiassa, emme varsinaiseti opeta koiraa vetämään, haluamaan näitä asioita. Se ehdollistuu toimimaan näin, koska saa siitä mieleisensä palkkion. Koiran kannalta on aivan sama, meinaako se "kuristua" rynniessään, jos sillä saavutetaan haluttu asia!
Roskat, tupakantumpit ja muut ympäristössä olevat, koiraa kiinnostavat asiat: Asut sitten maalla tai kaupungissa, ympäristössämme on paljon pentua kiinnostavia juttuja. Pennut noukkivat mielellään maasta erilaisia asioita. Suurin osa niistä on "haitallisia" sille. Kun lähdet ulkoilemaan koiran kanssa, keskity ympäristöösi ja tarkkaile pentusi tekemisiä. Ennakointi on koiran opettamisessa avainsana! Älä puhu puhelimessa, tai kuuntele musiikkia tms! Ulkoilu on teidän yhteistä aikaa, nauttikaa siitä yhdessä. Nämä ajat ovat myös tärkeitä koiran "kouluttamisen" suhteen. Tapakasvatus hoidetaan ihan arjessa, ei missään kursseilla!
Liian usein ihminen itse opettaa ja vahvistaa tätä käytöstä. Jos ainoa kontakti sinuun on se, kun pentu nappaa jotain suuhunsa, voit syyttää vain itseäsi. Kun hädissäsi alat kaivamaan esim roskaa pennun suusta, palkkaat sitä tästä toiminnosta. Koira kokee asian aivan eri tavalla kuin ihminen. Jos toimintaa saadaan tällä aikaiseksi, muuten tylsääkin tylsemmällä lenkillä, on kierre valmis.. Ennakoi, seuraa pentusi tekemisiä, palkkaa sitä kun se pysyy lähelläsi, vilkaisee sinua jne..... Tulet huomaamaan, ettei ympäristössä olevat, tai tapahtuvat asiat enää kiinnosta niin paljon. Voit opettaa sille myös "luopumisen", tämä "temppu" on tehokas ja mielekäs koiran kannalta katsottuna.