Pohdintoja keinoista parantaa cardien terveyttä.
Ominaisuudet voidaan jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Säilytettävät ja parannusta kaipaavat osiot.
SÄILYTETTÄVÄT
Tähän voidaan ainakin listata, värit, karvan laatu, luonneominaisuudet, koko, yleisterveys.
PARANNUSTA TARVITSEVAT
Luusto: lonkat, etuosa, selkä (sisältää neljä eri osa-aluetta). Tähän listaan voidaan pomia vielä säilytettävistä ominaisuuksista muunmuassa, luonne, koko, yleisterveys ja rakenne kokonaisuudessaan.
Molempiin listoihin voisi vielä lisätä pieniä yksityiskohtia kuten, korvat, silmät, tassujen muoto jne...
Yleisesti tiedetään, että yhdessä sukupolvessa voitaisiin valita kolme eri ominaisuutta, joihin haetaan parannusta
Mitä sinä valitsisit?
Lonkkien osalta kuvattuja koiria löytyy jo välttävästi, samoin kyynärien osalta. Pakkaa tulee sekoittamaan kyynärlausuntojen poistuminen corgeilta. Tilalle arvellaan tulevan INC-kuvantaminen, joka mittaakin jo aivan eri asiaa kuin pelkkä kyynärnivelen kasvuhäirö lausunto. Selkiä kuvataan myös jonkin verran, yleisimmät kohteet selässä ovat LTV ja VA. Jalostustietojärjestelmästä löytyy myös koiria, jotka ovat edellä mainittujen lisäksi lausuttu myös IDD ja SP:n osalta.
Kuvitteellinen tilanne: Jalostusnarttu on valittu, sen luonne, yleisterveys ja ulkomuoto/rakenne on kunnossa. Terveystutkimustulokset ovat lonkat C/C, kyynärät 0/0, selkä IDD 1, LTV 1, VA 0 ja SP 0, silmät ok. Väriltään se on bluemerle (yhdistetään tricolouriin). Vastuullisena kasvattajana etsin sille terveystuloksiltaan hieman parempaa urosta. Jonka muutkin ominaisuudet tulee olla kunnossa. Sitten mennään jalostustietojärjestelmään asetetaan kriteerit ja haetaan ominaisuuksiltaan sopivaa urosta. Lonkat B/B, kyynärät 0/0, selkä IDD 0, LTV 0, VA 0, SP 0, silmät ok ja väriltään tricolour tai tricolour brindle merkein. Hakutulos on vaatimaton ja ollaan asetettu vasta terveyskriteerit ja väri, tällaisia koiria on hyvin niukasti tarjolla! Pitää myös huomioida sukulaisuussuhde, yksilön luonne, muu terveys ja ulkonäkö/rakenne, myös se tosiasia, onko kyseinen uros käytettävissä. Kuinka monta pentuetta sillä jo on, jos aiempia pentueita on, mitä se on periyttänyt jne...
Vaihtoehdot: Jätetään narttu astuttamatta tai tyydytään heikompiin ja/tai suppeampiin terveystuloksiin. Tinkimättä luonteesta, yleisterveydestä ja ulkonäöstä/rakenteesta. Jos sattuma suosii, pennut perivät paremmat tai ainakin vanhempiensa veroiset terveystulokset ja muut ominaisuudet. Sama kuvio toistuu niin sanotuissa priima terveystulos pentueissa. Ominaisuudet joko perityvät tai sitten ei! Poimitaan jalostukseen ominaisuuksiltaan mahdollisimman hyvät koirat? Tilastollinen mahdollisuus parempiin luustotuloksiin ja muihinkin mitattavissa oleviin ominaisuuksiin todennäköisesti kasvaa, mitä paremmat tulokset vanhemmilla ja sen sukulaisilla on.
PÄÄTELMÄ
Jos mistään ei tingitä, ei synny myöskään pentuja. Sen paremmin hyviä, kuin huonojakaan. Rotu näivettyy, sukusiitos prosentti kasvaa ja ja koko rotu "katoaa". Pitkäjänteisellä jalostuskoirien valinnalla päästään tuloksiin, mikään muutos ei tapahdu hetkessä (kun mukana on vielä se sattumakin). Lisähaasteen corgien ominaisuuksien parantamiseen tuo tosiasia, että se kuuluu kondrodystrofisiin rotuihin. Välilevytyrä tuskin häviää kokonaan (kalkkeuma ominaisuus matalaraajaisilla). Myös kyynärnivelen inkongruenssi on seurausta kondrodystrofiasta. Itse en usko, että ominaisuus olisi mitenkään uusi tai erikoisesti lisääntynyt. Tämä ominaisuus on ollut corgeilla aina ja jossain määrin tulee pysymäänkin. Ominaisuuteen on havahduttu äskettäin ja corgeilla INC tutkimustuloksia (epävirallisia) on muutamia.
Isoksi haasteeksi on muodostunut myös kasvattien virallinen tutkiminen, ostohetkellä pennunostajat lupaavat tutkituttaa koiransa. Jotenkin se vaan unohtuu siinä 1.5-2 vuoden aikana, kun pennusta kasvaa aikuinen. Lähes jokainen cardin pentua harkitseva, aloittaa yhteydenottonsa näin. "Etsin tervettä pentua tutkituista vanhemmista, luotettavalta kasvattajalta". Yksikään kasvattaja ei voi luvata tervettä pentua! Jos vain vanhemmat ovat tutkittuja luuston osalta tulos ei valitettavasti ole edes suuntaa antava. Tätä jaksan jankuttaa, myös ne ei jalostukseen käytettävät koirat on tutkittava. Niitähän on pentueessa lähes aina enemmistö!
Inkongruenssi, jokin aika sitten leikkauksia suoritti, vain muutama klinikka pääkaupunkiseudulla. Useimmiten tyydyttiin konservatiiviseen hoitoon, lepo ja kipulääkitys, tai yksinkertaisesti odotettiin kasvun päättymistä. Jolloin oireetkin pääsääntöisesti katoavat. Kokeneet ja rodun tuntevat ortopedit eivät edelleenkään yleisesti ja ensisijaisesti suosittele leikkausta. Koska nykyisin leikkauksia on mahdollista suorittaa useissa eri paikossa ja rodun asiantuntijoita tuntuu olevan joka nimennotkossa. Operointia on alettu pitämään välttämättöminä, lähes aina kun eturaajojen ontumista esiintyy pennulla/nuorella koiralla. Leikkausintoon vaikuttaa myös eläinlääkärikulu vakuutuksien yleistyminen. Itse en suosittele kasvateilleni leikkausta ensisijaisena hoitona, ainoastaan ääritapauksissa. Näissäkin tapauksissa tulee aina pyytää ainakin kahden ortopedin mielipide operaation tarpeellisuudesta.
Mitä mitattavissa olevat terveystulokset kertovat meille, mitkä koirat karsitaan? Miten saadut tulokset hyödynnetään järkevästi? Mitkä ominaisuudet ovat vähemmän tärkeitä? Parempiin tuloksiin voidaan päästä. Vaaditaan aikaa, asiallista keskustelua ja sopuisuutta, jotta tuloksiin päästään. Karsimatta kohtuuttomasti muita ominaisuuksia. Millä muulla perusteella voimme valita jalostuskoirat, kuin tiukalla terveystuloksien karsinnalla? On hyvin vaikeaa, oikeastaan mahdotonta löytää yksilöitä joka täyttäisivät kaikki tarvittavat kriteerit. Onko eettisesti oikein käyttää jalostukseen heikommilla terveystuloksilla olevia koiria? Ja poimia niiden jälkeläisistä vanhempiaan parempia koiria em mainittujen ominaisuuksien osalta. Valitaanko jalostukseen muilta ominaisuuksiltaan (luonne, rakenne, yleisterveys) heikompia koiria, kunhan niiden mitattavissa olevat terveystulokset ovat riittävän hyvät? Miten on etiikan laita tämän valinnan kohdalla?
Edellä mainitusta voi päätellä, että jostain on tingittävä. Itse en tingi luonteesta, yleisterveydestä, enkä rakenteesta (niiden ominaisuuksien kohdalta, joita pidän tärkeänä)!
Väittelemällä siitä, kenellä ne parhaat terveystulokset ovat, emme edistä koirien tilannetta mitenkään. Kukaan ei ole aina oikeassa, emme välttämättä ymmärrä muiden kasvattajien tavoitteita, tai tapoja päästä yhteiseen tavoitteeseen. Helppoa ja nopeaa tapaa tuskin on tarjolla? Kaikki haluavat terveitä koiria, niin kasvattajat, kuin tavalliset koiran omistajatkin. Reitit voivat poiketa toisistaan paljonkin, jotkut valitsevat suorimman tien, toiset katselevat maisemia matkalla. Tuloksiin päästään kunhan määränpää on sama.
Ominaisuudet voidaan jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Säilytettävät ja parannusta kaipaavat osiot.
SÄILYTETTÄVÄT
Tähän voidaan ainakin listata, värit, karvan laatu, luonneominaisuudet, koko, yleisterveys.
PARANNUSTA TARVITSEVAT
Luusto: lonkat, etuosa, selkä (sisältää neljä eri osa-aluetta). Tähän listaan voidaan pomia vielä säilytettävistä ominaisuuksista muunmuassa, luonne, koko, yleisterveys ja rakenne kokonaisuudessaan.
Molempiin listoihin voisi vielä lisätä pieniä yksityiskohtia kuten, korvat, silmät, tassujen muoto jne...
Yleisesti tiedetään, että yhdessä sukupolvessa voitaisiin valita kolme eri ominaisuutta, joihin haetaan parannusta
Mitä sinä valitsisit?
Lonkkien osalta kuvattuja koiria löytyy jo välttävästi, samoin kyynärien osalta. Pakkaa tulee sekoittamaan kyynärlausuntojen poistuminen corgeilta. Tilalle arvellaan tulevan INC-kuvantaminen, joka mittaakin jo aivan eri asiaa kuin pelkkä kyynärnivelen kasvuhäirö lausunto. Selkiä kuvataan myös jonkin verran, yleisimmät kohteet selässä ovat LTV ja VA. Jalostustietojärjestelmästä löytyy myös koiria, jotka ovat edellä mainittujen lisäksi lausuttu myös IDD ja SP:n osalta.
Kuvitteellinen tilanne: Jalostusnarttu on valittu, sen luonne, yleisterveys ja ulkomuoto/rakenne on kunnossa. Terveystutkimustulokset ovat lonkat C/C, kyynärät 0/0, selkä IDD 1, LTV 1, VA 0 ja SP 0, silmät ok. Väriltään se on bluemerle (yhdistetään tricolouriin). Vastuullisena kasvattajana etsin sille terveystuloksiltaan hieman parempaa urosta. Jonka muutkin ominaisuudet tulee olla kunnossa. Sitten mennään jalostustietojärjestelmään asetetaan kriteerit ja haetaan ominaisuuksiltaan sopivaa urosta. Lonkat B/B, kyynärät 0/0, selkä IDD 0, LTV 0, VA 0, SP 0, silmät ok ja väriltään tricolour tai tricolour brindle merkein. Hakutulos on vaatimaton ja ollaan asetettu vasta terveyskriteerit ja väri, tällaisia koiria on hyvin niukasti tarjolla! Pitää myös huomioida sukulaisuussuhde, yksilön luonne, muu terveys ja ulkonäkö/rakenne, myös se tosiasia, onko kyseinen uros käytettävissä. Kuinka monta pentuetta sillä jo on, jos aiempia pentueita on, mitä se on periyttänyt jne...
Vaihtoehdot: Jätetään narttu astuttamatta tai tyydytään heikompiin ja/tai suppeampiin terveystuloksiin. Tinkimättä luonteesta, yleisterveydestä ja ulkonäöstä/rakenteesta. Jos sattuma suosii, pennut perivät paremmat tai ainakin vanhempiensa veroiset terveystulokset ja muut ominaisuudet. Sama kuvio toistuu niin sanotuissa priima terveystulos pentueissa. Ominaisuudet joko perityvät tai sitten ei! Poimitaan jalostukseen ominaisuuksiltaan mahdollisimman hyvät koirat? Tilastollinen mahdollisuus parempiin luustotuloksiin ja muihinkin mitattavissa oleviin ominaisuuksiin todennäköisesti kasvaa, mitä paremmat tulokset vanhemmilla ja sen sukulaisilla on.
PÄÄTELMÄ
Jos mistään ei tingitä, ei synny myöskään pentuja. Sen paremmin hyviä, kuin huonojakaan. Rotu näivettyy, sukusiitos prosentti kasvaa ja ja koko rotu "katoaa". Pitkäjänteisellä jalostuskoirien valinnalla päästään tuloksiin, mikään muutos ei tapahdu hetkessä (kun mukana on vielä se sattumakin). Lisähaasteen corgien ominaisuuksien parantamiseen tuo tosiasia, että se kuuluu kondrodystrofisiin rotuihin. Välilevytyrä tuskin häviää kokonaan (kalkkeuma ominaisuus matalaraajaisilla). Myös kyynärnivelen inkongruenssi on seurausta kondrodystrofiasta. Itse en usko, että ominaisuus olisi mitenkään uusi tai erikoisesti lisääntynyt. Tämä ominaisuus on ollut corgeilla aina ja jossain määrin tulee pysymäänkin. Ominaisuuteen on havahduttu äskettäin ja corgeilla INC tutkimustuloksia (epävirallisia) on muutamia.
Isoksi haasteeksi on muodostunut myös kasvattien virallinen tutkiminen, ostohetkellä pennunostajat lupaavat tutkituttaa koiransa. Jotenkin se vaan unohtuu siinä 1.5-2 vuoden aikana, kun pennusta kasvaa aikuinen. Lähes jokainen cardin pentua harkitseva, aloittaa yhteydenottonsa näin. "Etsin tervettä pentua tutkituista vanhemmista, luotettavalta kasvattajalta". Yksikään kasvattaja ei voi luvata tervettä pentua! Jos vain vanhemmat ovat tutkittuja luuston osalta tulos ei valitettavasti ole edes suuntaa antava. Tätä jaksan jankuttaa, myös ne ei jalostukseen käytettävät koirat on tutkittava. Niitähän on pentueessa lähes aina enemmistö!
Inkongruenssi, jokin aika sitten leikkauksia suoritti, vain muutama klinikka pääkaupunkiseudulla. Useimmiten tyydyttiin konservatiiviseen hoitoon, lepo ja kipulääkitys, tai yksinkertaisesti odotettiin kasvun päättymistä. Jolloin oireetkin pääsääntöisesti katoavat. Kokeneet ja rodun tuntevat ortopedit eivät edelleenkään yleisesti ja ensisijaisesti suosittele leikkausta. Koska nykyisin leikkauksia on mahdollista suorittaa useissa eri paikossa ja rodun asiantuntijoita tuntuu olevan joka nimennotkossa. Operointia on alettu pitämään välttämättöminä, lähes aina kun eturaajojen ontumista esiintyy pennulla/nuorella koiralla. Leikkausintoon vaikuttaa myös eläinlääkärikulu vakuutuksien yleistyminen. Itse en suosittele kasvateilleni leikkausta ensisijaisena hoitona, ainoastaan ääritapauksissa. Näissäkin tapauksissa tulee aina pyytää ainakin kahden ortopedin mielipide operaation tarpeellisuudesta.
Mitä mitattavissa olevat terveystulokset kertovat meille, mitkä koirat karsitaan? Miten saadut tulokset hyödynnetään järkevästi? Mitkä ominaisuudet ovat vähemmän tärkeitä? Parempiin tuloksiin voidaan päästä. Vaaditaan aikaa, asiallista keskustelua ja sopuisuutta, jotta tuloksiin päästään. Karsimatta kohtuuttomasti muita ominaisuuksia. Millä muulla perusteella voimme valita jalostuskoirat, kuin tiukalla terveystuloksien karsinnalla? On hyvin vaikeaa, oikeastaan mahdotonta löytää yksilöitä joka täyttäisivät kaikki tarvittavat kriteerit. Onko eettisesti oikein käyttää jalostukseen heikommilla terveystuloksilla olevia koiria? Ja poimia niiden jälkeläisistä vanhempiaan parempia koiria em mainittujen ominaisuuksien osalta. Valitaanko jalostukseen muilta ominaisuuksiltaan (luonne, rakenne, yleisterveys) heikompia koiria, kunhan niiden mitattavissa olevat terveystulokset ovat riittävän hyvät? Miten on etiikan laita tämän valinnan kohdalla?
Edellä mainitusta voi päätellä, että jostain on tingittävä. Itse en tingi luonteesta, yleisterveydestä, enkä rakenteesta (niiden ominaisuuksien kohdalta, joita pidän tärkeänä)!
Väittelemällä siitä, kenellä ne parhaat terveystulokset ovat, emme edistä koirien tilannetta mitenkään. Kukaan ei ole aina oikeassa, emme välttämättä ymmärrä muiden kasvattajien tavoitteita, tai tapoja päästä yhteiseen tavoitteeseen. Helppoa ja nopeaa tapaa tuskin on tarjolla? Kaikki haluavat terveitä koiria, niin kasvattajat, kuin tavalliset koiran omistajatkin. Reitit voivat poiketa toisistaan paljonkin, jotkut valitsevat suorimman tien, toiset katselevat maisemia matkalla. Tuloksiin päästään kunhan määränpää on sama.