Yleensä innokkaimmat "asiantuntijat" ovatkin niitä, joiden omilla koirilla ko. terveystutkimustulos on hyvä, tai edes ok. Suppeasti halutaan vain käsitellä yhtä asiaa. Täysin sokeasti mainostetaan omia koiria ihan parhaina jalostuskoirina, yhden ominaisuuden perusteella. Unohdetaan luonne, rakenne, koirien tausta ja se sattuma. Olenpa minäkin saanut täysin ummikolta neuvoja, miten näitä corgeja oikeastaan jalostetaan. Jätän nämä yhteydenotot omaan arvoonsa. Tässä kohtaa pätee vanha sanonta "tyhjät tynnyrit kolisevat eniten"! Jos näillä koirilla sitten kuitenkin esiintyy tämän yhden ominaisuuden kohdalla ongelmia (muilla ominaisuuksilla ei niin väliä olekkaan) ne ovat satuttaneet itsensä, ovat erityisen vilkkaita, harrastavat paljon. Tähän mennessä huvittavin selitys koiran etuosan ongelmiin on ehdottomasti, ylikunto. Ei siis hätää terveitähän nämä ovat ja edelleen ihan priima jalostuskoirina. Siitäkin huolimatta, ettei jälkeläisnäyttöä ole ja "kasvattajallakaan" ei ole syntynyt ainuttakaan pentuetta.
Edellä mainitut ihmiset saavat paljon vahinkoa aikaiseksi, levittämällä omintakeisia mielipiteitään, höystettynä netistä kopsatuilla tieteellisillä tutkimuksilla. Vaatii pitkällisen asiaan paneutumisen ja yrityksen/erehdyksen kautta saadun kokemuksen, jotta periytyvyyden "salat" alkavat aukeamaan. Tämänkin jälkeen sattuma on vahvasti mukana ja se on hyväksyttävä. Jalostuskoiraa valitessa itselläni huomio kiinnittyy ihan ensimmäiseksi sen luonteeseen. Kykyyn selvitä normaalin arjen vaihtuvista tilanteista. Jos narttua pitää erikseen treenata kestämään vieraan ihmisen kosketusta, ihmisjoukossa liikkumista, liikenteen melua, yllättäviä tilanteita, jne. se ei ole "äitikoira" ainesta! Sama koskee urosta, aina ei ole mahdollista tavata kumppania lainkaan (siemennykset).
Silloin mennään luottamukseen perustuvalla tiedolla. Jos luonne asiat ovat ok, arvioidaan koiran yleinen terveys. Jalostusnartun tulee olla perusterve. Tämän jälkeen arvioidaan PEVISA:n mukaiset terveystutkimus tulokset. Tässä on apuna nykyisin jalostusindeksi (lonkkien), joka määräytyy saatavilla olevien virallisten terveystutkimuksien perusteella. Yleisesti pidetään toivottavana, että molempien vanhempien yksittäinen tulos olisi vähintään 100, näin saadaan yhteistulokseksi 200 tai yli. Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, on huomioitava myös arvosteluvarmuus. Tämä ilmoitetaan prosentteina, jos luku on kovin alhainen, koiran indeksi ei ole luotettava. Etenkin tuontikoirien kohdalla prosentti on usein alhaisempi. Koska sukulaisten tuloksia on saatavilla niukasti, tai ei ollenkaan.
Jos terveystulokset ovat ok, arvioidaan koiran rakenne. Rotumääritelmä kertoo miltä koiran tulisi näyttää ja mitkä ominaisuudet ovat vähemmän toivottavia. Kaikkia edellä mainittuja ominaisuuksia tulisi arvioida objektiivisesti! Vain jalostuskriteereihin nojaten, ei kaunistellen ja sulkien silmät totuudelta. Vaikka koira ei jalostuskriteereitäni täyttäisikään se ei ole huono koira, se vaan ei ole jalostuskoira!