Otsikko sinänsä on hyvin laaja, tässä mietiskelyssä keskityn kuitenkin puhdas rotuisten koirien kasvattamiseen/jalostamiseen.
Tästäkin aiheesta ollaan montaa mieltä, riippuu keneltä kysyy? Useat "tavisihmiset" mieltävät asian näin:
Kasvattaja: ihminen jolla on eri sukupuolta olevia koiria, jotka sitten lisääntyvät ja saavat pentuja. Jotka myydään niitä haluaville.
Puhdasrotuisten koirien kasvattaja: ihminen jolla on uros ja narttu (tai useampia), koirat ovat samaa rotua. Ne tekee pentuja, jotka rekisteröidään ja myydään niitä haluaville.
Kennel: näissä paikoissa joku tekee ja myy pentuja, hänellä on kennelnimi.
Jos asia olisi edellä mainitusti, en varmasti tituleeraisi itseäni kasvattajaksi!
Parhaimmillaan koirien kasvatus on ihan jotain muuta. Sanat kasvattaja ja jalostaja, pitäisi mieltää synonyymeiksi.
Tästä eteenpäin tarkoitan sanoilla kasvattaja/kasvatus, puhdasrotuisten koirien jalostamista. Muuttuvien kriteerereiden, toivottujen ominaisuuksien (myös niiden mittaamisen) ja selkeän tavoitteellisuuden synonyymeina.
Kasvattajalla on halu oppia uutta, päivittää tietojaan, kiinnostus koko rodun populaatioon (myös ulkomailla) ja etenkin rodun kotimaassa. Hän kartoittaa rodun kehitystä niin luonteen, terveystilanteen, kuin ulkomuodonkin osalta. Ja soveltaa saatua tietoa, omassa kasvatustyössään.
Yleisesti hänen tulee olla työtäpelkäämätön, viihtyä kotona (koska kaikki lomat ja vapaa-aika tästä eteenpäin liittyvät koiriin), melkoinen diplomaatti, ihmistuntija, sietää pettymyksiä, omata hyvät vuorovaikutustaidot, tarvittaessa kyetä valvomaan kolme vrk putkeen pentujen syntymän aikoihin (siinä sivussa myös hoitaa leipätyönsä). Hyvä organisointikyky on ehdottomasti eduksi. Luovuttaa kotinsa harrastuksen käyttöön. Kasvattajan perheeltä vaaditaan useita samoja valmiuksia ;) Valmis tuottamaan uutta materiaalia ulkomailta.
Jo edellä mainitusta voimme päätellä, ettei kasvattaminen suju ihan vasemalla kädellä. Listaan voisi vielä lisätä taloudellisen puolen, rahaa kuluu ja sitä on oltava "aina" käytettävissä.
Jo paljon ennen kuin yhtäkään narttua päästään astuttamaan, myös rahaa on kulunut enemmän, tai vähemmän. Emä on ostettu (pentuna), terveystutkittu, rokotettu, ruokittu, madotettu jne. Astutusreissulle saatetaan lähteä ulkomaille, tai tuotetaan spermaa. Keinosiemennys vaatii useita e.lääkärikäyntejä, monia kokeita ja itse siementämisen.
Tähän väliin haluankin sanoa, ettei kasvattaja todellakaan "kuori kermoja päältä"! Pennun hinta on muodostunut aivan perustellusti, varsinkin jos puhutaan ns, "keskivertohinnasta" ja vastuuntuuntuntoisesta kasvattajasta.
Kasvattajan kotona asuu vaihteleva määrä koiria. Jotta koko homma toimisi, joutuu tekemään paljon myönnytyksiä ihan jokapäiväisissä asioissa.
Jokaisessa rodussa on kasvattajia laidasta laitaan, kuten elämän muillakin alueilla. Mielipiteitä miten toimia, mikä on tärkeää, miltä sen koiran tulisi näyttää, miten sen tulee käyttäytä, terveystutkimuksienkin tarpeellisuudesta ja niiden mitattavuudesta kasvatustyössä löytyy mielipiteitä puolesta ja vastaan.
"Vanhoilla" kasvattajilla on paljon ns. hiljaista tietoa. Joka tulisi hyödyntää nuoremmille kasvattajasukupolville. Valitettavasti joillain myös vanhentunutta tietoa ja tieteellisesti moneen kertaan kumottuja, luutuneita uskomuksia. Toisaalta nuorilla kasvattajilla on paljon intoa, ajantasaista tietoa sekä itsevarmuutta (epärealististakin). Hienoa ja varsin hedelmällistä olisi, jos vanhemmat ja nuoremmat kasvattajat kykenesivät aitoon vuorovaikutukseen. Varmasti näin onkin joissain tapauksissa, mutta enemmänkin yhteistyötä voisi olla.
Käsittelen tässä vielä ihan yleisellä tasolla kasvattamista ja "kasvattamista".
Jalostukseen käytettävien koirien tulee olla henkisesti ja fyysisesti mahdollisimman terveitä. Rodun tyypilliset viat ja sairaudet tulee punnita yhdistelmää suuniteltaessa. Väheksymättä mitenkään muitakaan ominaisuuksia joita voidaan tavalla, tai toisella mitata.
Omassa rodussanikin on joitakin "kasvattajia" joiden pennuttaminen ei missään muodossa ole vastuullista kasvattamista. Minulla on sellainen mielikuva, että kaikki "liikkuva" astutetaan, millä tahansa "liikkuvalla". Mahdollisimman monta kertaa. Heidän mielestään mikään ei periydy ja terveitä pentuja pukkaa, sukupolvi, sukupolven jälkeen. Jos periytyykin niin vika on uroksessa, varsinkin jos se on jonkun muun kasvatti/omistuksessa. Näiden kasvattajien onkin vaikea, lähes mahdoton saada uroksia käyttöönsä, tai ostettua pentua fiksuilta kasvattajilta. Hyvä niin!
Onnekseni olen saanut jo vuosia tehdä hedelmällistä yhteistyötä samanhenkisen kasvattajan kanssa. Tämän myötä on avautunut mahdollisuus tuoda ulkomailta useita tuontikoiria. Kahden kennelin voimat yhdistettynä, olemme tuoneet suomeen useita upeita uroksia ja narttuja.
Nämä koirat on tuotu pääsääntöisesti omaan käyttöön, joitakin uroksia on harkitusti annettu järkeville ja luotettaville kasvattajille jalostuskäyttöön.
Pakko mainita myös yhteistyö muutaman muunkin kasvattajan kanssa. On hienoa, kun saa käydä katsomassa pentueita eri yhdistelmistä. Erittäin mukavaa on myös saada muita kasvattajia kahvittelemaan ja ihmettelemään omia pentueitani. Vaihtaa mielipiteitä ja saada vielä käyttöönsä upeita uroksia, puhumattkaan useasta hienosta "pentukaupasta".
Jonkun verran kiinnostusta on kohdistunut tuontiuroksiimme. Useammin olemme joutuneet sanomaan ei, kuin kyllä. Suurin syy on kuitenkin se, että haluamme itse käyttää näitä tuonteja. Eikä niiden jälkeläisillä ole tarkoitus täyttää koko Suomea.
Olen törmännyt myös julkiseen (some) ihmettelyyn miksi jotain tuontiurosta ei saa käyttöön? Miksi tuoda , jos niitä ei saa käyttää? Kyllä niitä käytetään, vaikkeivät ole "vapailla markkinoilla". Hintaakin on kritisoitu, aivan liian kallis jne... Paljon on tehty taustatyötä, neuvoteltu, luotu suhteita, saatu rahat kasaan, useimmiten matkustettu pentua hakemaan. Ennen kuin se on täällä kotosuomessa! Jokainen voi ihan itse nähdä tämän vaivan ja tuoda jalostusmateriaalia omaan käyttönsä. Laajentaa geenipohjaa ja toivottavasti myös saada entistä hienompia kasvatteja aikaiseksi.
Tästäkin aiheesta ollaan montaa mieltä, riippuu keneltä kysyy? Useat "tavisihmiset" mieltävät asian näin:
Kasvattaja: ihminen jolla on eri sukupuolta olevia koiria, jotka sitten lisääntyvät ja saavat pentuja. Jotka myydään niitä haluaville.
Puhdasrotuisten koirien kasvattaja: ihminen jolla on uros ja narttu (tai useampia), koirat ovat samaa rotua. Ne tekee pentuja, jotka rekisteröidään ja myydään niitä haluaville.
Kennel: näissä paikoissa joku tekee ja myy pentuja, hänellä on kennelnimi.
Jos asia olisi edellä mainitusti, en varmasti tituleeraisi itseäni kasvattajaksi!
Parhaimmillaan koirien kasvatus on ihan jotain muuta. Sanat kasvattaja ja jalostaja, pitäisi mieltää synonyymeiksi.
Tästä eteenpäin tarkoitan sanoilla kasvattaja/kasvatus, puhdasrotuisten koirien jalostamista. Muuttuvien kriteerereiden, toivottujen ominaisuuksien (myös niiden mittaamisen) ja selkeän tavoitteellisuuden synonyymeina.
Kasvattajalla on halu oppia uutta, päivittää tietojaan, kiinnostus koko rodun populaatioon (myös ulkomailla) ja etenkin rodun kotimaassa. Hän kartoittaa rodun kehitystä niin luonteen, terveystilanteen, kuin ulkomuodonkin osalta. Ja soveltaa saatua tietoa, omassa kasvatustyössään.
Yleisesti hänen tulee olla työtäpelkäämätön, viihtyä kotona (koska kaikki lomat ja vapaa-aika tästä eteenpäin liittyvät koiriin), melkoinen diplomaatti, ihmistuntija, sietää pettymyksiä, omata hyvät vuorovaikutustaidot, tarvittaessa kyetä valvomaan kolme vrk putkeen pentujen syntymän aikoihin (siinä sivussa myös hoitaa leipätyönsä). Hyvä organisointikyky on ehdottomasti eduksi. Luovuttaa kotinsa harrastuksen käyttöön. Kasvattajan perheeltä vaaditaan useita samoja valmiuksia ;) Valmis tuottamaan uutta materiaalia ulkomailta.
Jo edellä mainitusta voimme päätellä, ettei kasvattaminen suju ihan vasemalla kädellä. Listaan voisi vielä lisätä taloudellisen puolen, rahaa kuluu ja sitä on oltava "aina" käytettävissä.
Jo paljon ennen kuin yhtäkään narttua päästään astuttamaan, myös rahaa on kulunut enemmän, tai vähemmän. Emä on ostettu (pentuna), terveystutkittu, rokotettu, ruokittu, madotettu jne. Astutusreissulle saatetaan lähteä ulkomaille, tai tuotetaan spermaa. Keinosiemennys vaatii useita e.lääkärikäyntejä, monia kokeita ja itse siementämisen.
Tähän väliin haluankin sanoa, ettei kasvattaja todellakaan "kuori kermoja päältä"! Pennun hinta on muodostunut aivan perustellusti, varsinkin jos puhutaan ns, "keskivertohinnasta" ja vastuuntuuntuntoisesta kasvattajasta.
Kasvattajan kotona asuu vaihteleva määrä koiria. Jotta koko homma toimisi, joutuu tekemään paljon myönnytyksiä ihan jokapäiväisissä asioissa.
Jokaisessa rodussa on kasvattajia laidasta laitaan, kuten elämän muillakin alueilla. Mielipiteitä miten toimia, mikä on tärkeää, miltä sen koiran tulisi näyttää, miten sen tulee käyttäytä, terveystutkimuksienkin tarpeellisuudesta ja niiden mitattavuudesta kasvatustyössä löytyy mielipiteitä puolesta ja vastaan.
"Vanhoilla" kasvattajilla on paljon ns. hiljaista tietoa. Joka tulisi hyödyntää nuoremmille kasvattajasukupolville. Valitettavasti joillain myös vanhentunutta tietoa ja tieteellisesti moneen kertaan kumottuja, luutuneita uskomuksia. Toisaalta nuorilla kasvattajilla on paljon intoa, ajantasaista tietoa sekä itsevarmuutta (epärealististakin). Hienoa ja varsin hedelmällistä olisi, jos vanhemmat ja nuoremmat kasvattajat kykenesivät aitoon vuorovaikutukseen. Varmasti näin onkin joissain tapauksissa, mutta enemmänkin yhteistyötä voisi olla.
Käsittelen tässä vielä ihan yleisellä tasolla kasvattamista ja "kasvattamista".
Jalostukseen käytettävien koirien tulee olla henkisesti ja fyysisesti mahdollisimman terveitä. Rodun tyypilliset viat ja sairaudet tulee punnita yhdistelmää suuniteltaessa. Väheksymättä mitenkään muitakaan ominaisuuksia joita voidaan tavalla, tai toisella mitata.
Omassa rodussanikin on joitakin "kasvattajia" joiden pennuttaminen ei missään muodossa ole vastuullista kasvattamista. Minulla on sellainen mielikuva, että kaikki "liikkuva" astutetaan, millä tahansa "liikkuvalla". Mahdollisimman monta kertaa. Heidän mielestään mikään ei periydy ja terveitä pentuja pukkaa, sukupolvi, sukupolven jälkeen. Jos periytyykin niin vika on uroksessa, varsinkin jos se on jonkun muun kasvatti/omistuksessa. Näiden kasvattajien onkin vaikea, lähes mahdoton saada uroksia käyttöönsä, tai ostettua pentua fiksuilta kasvattajilta. Hyvä niin!
Onnekseni olen saanut jo vuosia tehdä hedelmällistä yhteistyötä samanhenkisen kasvattajan kanssa. Tämän myötä on avautunut mahdollisuus tuoda ulkomailta useita tuontikoiria. Kahden kennelin voimat yhdistettynä, olemme tuoneet suomeen useita upeita uroksia ja narttuja.
Nämä koirat on tuotu pääsääntöisesti omaan käyttöön, joitakin uroksia on harkitusti annettu järkeville ja luotettaville kasvattajille jalostuskäyttöön.
Pakko mainita myös yhteistyö muutaman muunkin kasvattajan kanssa. On hienoa, kun saa käydä katsomassa pentueita eri yhdistelmistä. Erittäin mukavaa on myös saada muita kasvattajia kahvittelemaan ja ihmettelemään omia pentueitani. Vaihtaa mielipiteitä ja saada vielä käyttöönsä upeita uroksia, puhumattkaan useasta hienosta "pentukaupasta".
Jonkun verran kiinnostusta on kohdistunut tuontiuroksiimme. Useammin olemme joutuneet sanomaan ei, kuin kyllä. Suurin syy on kuitenkin se, että haluamme itse käyttää näitä tuonteja. Eikä niiden jälkeläisillä ole tarkoitus täyttää koko Suomea.
Olen törmännyt myös julkiseen (some) ihmettelyyn miksi jotain tuontiurosta ei saa käyttöön? Miksi tuoda , jos niitä ei saa käyttää? Kyllä niitä käytetään, vaikkeivät ole "vapailla markkinoilla". Hintaakin on kritisoitu, aivan liian kallis jne... Paljon on tehty taustatyötä, neuvoteltu, luotu suhteita, saatu rahat kasaan, useimmiten matkustettu pentua hakemaan. Ennen kuin se on täällä kotosuomessa! Jokainen voi ihan itse nähdä tämän vaivan ja tuoda jalostusmateriaalia omaan käyttönsä. Laajentaa geenipohjaa ja toivottavasti myös saada entistä hienompia kasvatteja aikaiseksi.