Hetan ja Igorin pennut syntyivät 14-15.10.2017
Synnytys sujui oppikirjan mukaan, pentuja syntyi 6kpl puolenyön molemmin puolin. Syntymäpäiväksi merkittiin 15.10. Hetan nimipäivä. Aika nopeasti kävi selväksi, ettei emän asiat ole ihan kunnossa. Se oli hyvin väsynyt, ruoka ei oikein maistunut. Sille nousi kova kuume, aloitettiin antibiootti ja käytiin ultraamassa, olisko kohtuun jäänyt pentu tai istukoita. Kaksi istukkaa näkyi ultrassa ja ne saatiin oxitosiinilla vaivatta ulos. Kuume ei laskenut, Heta vietti seuraavan päivän Itavet-klinikalla nesteytettävänä ja tutkimuksissa (pennut olivat tietenkin mukana). Selkeää syytä kuumeiluun ja heikkoon kuntoon ei löytynyt. Mamma tuli kotiin iltapäivällä pentuineen, kuume oli hieman laskenut. Iltayöstä jouduimme kuitenkin lähtemään Hattulan Evidensiaan koko pesueen kanssa. Siellä päädyttiin poistamaan kohtu (todennäköisin syy ongelmiin). Jo seuraavana aamupäivänä kuume oli poissa ja emän kunto koheni huomattavasti. Tässä vaiheessa tilanne vaikutti hyvältä. Pennut olivat isoja syntyessään ja niiden paino nousi hyvin emän ongelmista huolimatta. Pari päivää sujuikin mallikkaasti ja kasvistätikin sai nukkua univelkojaan pois.
Sitten alkoi kuin varkain, emän käyttäytyminen muuttumaan. Ensiksi se vain tuijotteli pentujaan ärtyneen näköisenä. Seuraavana päivänä se jo murisi niille, kun ne lähestyivät nisiä. Tässä vaiheessa lähdettiin taas lääkärin pakeille.. Löytyisikö muuttuneeseen käytökseen syy, nisätulehduksesta, vai olisko syynä ns. kalkkikramppi? Kaikki vaikutti olevan kunnossa veren calsiumpitoisuus oli hyvä, tulehdusarvot jo lähes normaalit. Jatkettiin kipulääkitystä, jospa käyttäytyminen johtuukin kivusta. Isot ja voimakkaat pennut möyrivät imemässä, tuoreen leikkaushaavan ympärillä. Yleensä emänvaistot menevät leikkauskivunkin yli, jotkut nartut ovat herkempiä. Lisäksi Heta oli "vieraassa" (sijoituskoira) ympäristössä jne....
Tilanne vain paheni, emä oli erotettava pennuistaan, jotta se ei vahingoittaisi niitä! Tästä alkoi melkoinen urakka, neljän tunnin välein vein emän imettämään pentujaan valvotusti 24/7. Tarjosin pentujen peräpäitä puhdistettavaksi emälle. Pissahommat se hoiti, mutta kiinteämmän tavaran ulos saamiseen tarvittiin ihmistyövoimaa. Tästä kiitos "vaikuiselle kakkapartiolle". Kun pennut olivat 3.5 viikkoa vanhoja, oli selvää ettei emä niitä enää ala hoitamaan. Taas eläinlääkäriin, saimme todistuksen, jossa eläinlääkäri "suositteli" emän kotiuttamista. Jotta se saisi rauhassa toipua leikkauksesta!
Sijoitusperheen kanssa yhteisymmärryksessä päädyimme kotiuttamaan Hetan, pennut söivät jo kiinteääkin ruokaa. Pennut olivat hyvin sosiaalistuneita ihmiseen, koska olin niitä hoitanut ja ruokkinut jo pitkään. Perheemme muut koirat opettivat pentuja koiramaisiin juttuihin.
Nyt ne ovat jo omissa kodeissaan ja kaikki tuntuu sujuvan hyvin uusissa ympyröissä. Heta on toipunut ja kuntoutunut ennalleen. Tähän voi vain todeta, loppu hyvin, kaikki hyvin
Synnytys sujui oppikirjan mukaan, pentuja syntyi 6kpl puolenyön molemmin puolin. Syntymäpäiväksi merkittiin 15.10. Hetan nimipäivä. Aika nopeasti kävi selväksi, ettei emän asiat ole ihan kunnossa. Se oli hyvin väsynyt, ruoka ei oikein maistunut. Sille nousi kova kuume, aloitettiin antibiootti ja käytiin ultraamassa, olisko kohtuun jäänyt pentu tai istukoita. Kaksi istukkaa näkyi ultrassa ja ne saatiin oxitosiinilla vaivatta ulos. Kuume ei laskenut, Heta vietti seuraavan päivän Itavet-klinikalla nesteytettävänä ja tutkimuksissa (pennut olivat tietenkin mukana). Selkeää syytä kuumeiluun ja heikkoon kuntoon ei löytynyt. Mamma tuli kotiin iltapäivällä pentuineen, kuume oli hieman laskenut. Iltayöstä jouduimme kuitenkin lähtemään Hattulan Evidensiaan koko pesueen kanssa. Siellä päädyttiin poistamaan kohtu (todennäköisin syy ongelmiin). Jo seuraavana aamupäivänä kuume oli poissa ja emän kunto koheni huomattavasti. Tässä vaiheessa tilanne vaikutti hyvältä. Pennut olivat isoja syntyessään ja niiden paino nousi hyvin emän ongelmista huolimatta. Pari päivää sujuikin mallikkaasti ja kasvistätikin sai nukkua univelkojaan pois.
Sitten alkoi kuin varkain, emän käyttäytyminen muuttumaan. Ensiksi se vain tuijotteli pentujaan ärtyneen näköisenä. Seuraavana päivänä se jo murisi niille, kun ne lähestyivät nisiä. Tässä vaiheessa lähdettiin taas lääkärin pakeille.. Löytyisikö muuttuneeseen käytökseen syy, nisätulehduksesta, vai olisko syynä ns. kalkkikramppi? Kaikki vaikutti olevan kunnossa veren calsiumpitoisuus oli hyvä, tulehdusarvot jo lähes normaalit. Jatkettiin kipulääkitystä, jospa käyttäytyminen johtuukin kivusta. Isot ja voimakkaat pennut möyrivät imemässä, tuoreen leikkaushaavan ympärillä. Yleensä emänvaistot menevät leikkauskivunkin yli, jotkut nartut ovat herkempiä. Lisäksi Heta oli "vieraassa" (sijoituskoira) ympäristössä jne....
Tilanne vain paheni, emä oli erotettava pennuistaan, jotta se ei vahingoittaisi niitä! Tästä alkoi melkoinen urakka, neljän tunnin välein vein emän imettämään pentujaan valvotusti 24/7. Tarjosin pentujen peräpäitä puhdistettavaksi emälle. Pissahommat se hoiti, mutta kiinteämmän tavaran ulos saamiseen tarvittiin ihmistyövoimaa. Tästä kiitos "vaikuiselle kakkapartiolle". Kun pennut olivat 3.5 viikkoa vanhoja, oli selvää ettei emä niitä enää ala hoitamaan. Taas eläinlääkäriin, saimme todistuksen, jossa eläinlääkäri "suositteli" emän kotiuttamista. Jotta se saisi rauhassa toipua leikkauksesta!
Sijoitusperheen kanssa yhteisymmärryksessä päädyimme kotiuttamaan Hetan, pennut söivät jo kiinteääkin ruokaa. Pennut olivat hyvin sosiaalistuneita ihmiseen, koska olin niitä hoitanut ja ruokkinut jo pitkään. Perheemme muut koirat opettivat pentuja koiramaisiin juttuihin.
Nyt ne ovat jo omissa kodeissaan ja kaikki tuntuu sujuvan hyvin uusissa ympyröissä. Heta on toipunut ja kuntoutunut ennalleen. Tähän voi vain todeta, loppu hyvin, kaikki hyvin