Pennut 4vrk ikäsiä
Oprin (Bridwell Violet April) Repon (Allimac`s One The Spot) Syntyivät 2.3.2017
Synnytys alkoi aamulla normaalisti. Ennen puoltapäivää syntyi ensimmäinen pentu (trikki narttu). Seuraavat syntyivät tasan 28 minuutin välein. (Trikkipoika), seuraava olikin kuollut (trikkipoika). Tämän jälkeen syntyi vielä elävä pentu, joka oli (brindle poika). Tästä eteenpäin synnytys ei edennyt toivotulla tavalla. Iltapäivästä päätettiin lähteä e.lääkäriin hakemaan apua. Tiesin, että ainakin yksi pentu oli vielä kohdussa.
Pakattiin pennut "lämpölaukkuun", järjestettiin emälle mukavat oltavat auton takapenkille ja nokka kohti Riihimäkeä. Omalle luottoeläinlääkärille Itavet-klinikalle., tässä vaiheessa emä oli jo hyvin uupunut ponnisteltuaan jo monta tuntia. Tutkimuksessa selvisi, että pentu tuntui jo kohdunsuulla, mutta ultratessa sykettä ei näkynyt. Alettiin lääkitsemään emää ja supistukset vahvistuivat, joiden ansiosta saatiin (kuollut trikkiuros) pentu pienellä avustuksella maailmaan.
Tässä vaiheessa heräsi epäilys, että yksi pentu olisi vielä kohdussa, ultrauksessa asia varmistui, että yksi (kuollut) pentu siellä vielä oli.. Emä sai levätä puoli tuntia, lisäksi se sai glugoosia suoneen, tämän jälkeen lääkittiin taas ja saatiin supistukset voimistumaan. Viimeisen pennun ulos saaminen vaatikin taitavaa e.lääkäriä, pitkää pinnaa ja vahvaa uskoa, että kyllä se sieltä tulee.. Yli tunnin ahertamisen jälkeen pentu (kuollut brindlenarttu) vihdoin syntyi ja mammakoirakin huokaisi helpotuksesta.
Kuudesta pennusta 3 jäi henkiin ja ainakin nyt 4 päivän ikäisinä voivat hyvin. Myös emä on toipunut koitoksesta ennalleen.
Uusia innokkaita pennun omistajia olisi ollut useita kymmeniä. Koska meillä pentueet tehdään uutta jalostusmateriaalia silmällä pitäen, ainoa narttupentu jää "kotiin". Joko minun luokseni, tai muuttaa tuttuun sijoituskotiin kasvamaan. Tästä onkin helppo päätellä, että kotia vaille jäisi vain kaksi urospentua.
Niille on nyt omat kodit tiedossa ja pettyneitä perheitä on useita. Myös pettynyt ja surullinen kasvattaja alkaa toipumaan koitoksesta ja iloitsee kolmesta potrasta pennusta. Hienoja, ihania koteja olisi ollut niin monta....
Usein sitä miettii, varsinkin silloin, kun kaikki ei menekkään "oppikirjan" mukaan. Miksi jaksan tätä vuodesta toiseen? Näin muutaman hyvin nukutun yön jälkeen, katselessani emää joka onnellisena hoitaa pentujaan. Ei ole vaikeaa ymmärtää miksi!
Koiraharrastus ja kasvattaminen on elämäntapa ja juuri nyt, tällä hetkellä, en vaihtaisi sitä mihinkään muuhun!
Synnytys alkoi aamulla normaalisti. Ennen puoltapäivää syntyi ensimmäinen pentu (trikki narttu). Seuraavat syntyivät tasan 28 minuutin välein. (Trikkipoika), seuraava olikin kuollut (trikkipoika). Tämän jälkeen syntyi vielä elävä pentu, joka oli (brindle poika). Tästä eteenpäin synnytys ei edennyt toivotulla tavalla. Iltapäivästä päätettiin lähteä e.lääkäriin hakemaan apua. Tiesin, että ainakin yksi pentu oli vielä kohdussa.
Pakattiin pennut "lämpölaukkuun", järjestettiin emälle mukavat oltavat auton takapenkille ja nokka kohti Riihimäkeä. Omalle luottoeläinlääkärille Itavet-klinikalle., tässä vaiheessa emä oli jo hyvin uupunut ponnisteltuaan jo monta tuntia. Tutkimuksessa selvisi, että pentu tuntui jo kohdunsuulla, mutta ultratessa sykettä ei näkynyt. Alettiin lääkitsemään emää ja supistukset vahvistuivat, joiden ansiosta saatiin (kuollut trikkiuros) pentu pienellä avustuksella maailmaan.
Tässä vaiheessa heräsi epäilys, että yksi pentu olisi vielä kohdussa, ultrauksessa asia varmistui, että yksi (kuollut) pentu siellä vielä oli.. Emä sai levätä puoli tuntia, lisäksi se sai glugoosia suoneen, tämän jälkeen lääkittiin taas ja saatiin supistukset voimistumaan. Viimeisen pennun ulos saaminen vaatikin taitavaa e.lääkäriä, pitkää pinnaa ja vahvaa uskoa, että kyllä se sieltä tulee.. Yli tunnin ahertamisen jälkeen pentu (kuollut brindlenarttu) vihdoin syntyi ja mammakoirakin huokaisi helpotuksesta.
Kuudesta pennusta 3 jäi henkiin ja ainakin nyt 4 päivän ikäisinä voivat hyvin. Myös emä on toipunut koitoksesta ennalleen.
Uusia innokkaita pennun omistajia olisi ollut useita kymmeniä. Koska meillä pentueet tehdään uutta jalostusmateriaalia silmällä pitäen, ainoa narttupentu jää "kotiin". Joko minun luokseni, tai muuttaa tuttuun sijoituskotiin kasvamaan. Tästä onkin helppo päätellä, että kotia vaille jäisi vain kaksi urospentua.
Niille on nyt omat kodit tiedossa ja pettyneitä perheitä on useita. Myös pettynyt ja surullinen kasvattaja alkaa toipumaan koitoksesta ja iloitsee kolmesta potrasta pennusta. Hienoja, ihania koteja olisi ollut niin monta....
Usein sitä miettii, varsinkin silloin, kun kaikki ei menekkään "oppikirjan" mukaan. Miksi jaksan tätä vuodesta toiseen? Näin muutaman hyvin nukutun yön jälkeen, katselessani emää joka onnellisena hoitaa pentujaan. Ei ole vaikeaa ymmärtää miksi!
Koiraharrastus ja kasvattaminen on elämäntapa ja juuri nyt, tällä hetkellä, en vaihtaisi sitä mihinkään muuhun!